Menu
Varaa
Sulje
Varaa

Hampaiden röntgenkuvaus (hammasröntgen)

Hammasröntgen eli hampaiden röntgenkuvaus mahdollistaa muuten vaikeasti havaittavien hammassairausten tutkimukset sekä hoitojen suunnittelun.

Miksi hampaita röntgenkuvataan?

Hampaiden röntgenkuvaus on yksi parhaista tutkimusmenetelmistä havaita suusairauksia. Koska monet suusairaudet aiheuttavat muutoksia suun kovakudoksiin (hampaisiin ja leukaluihin), hampaiden röntgenkuvaus on muihin tutkimusmenetelmiin verrattuna tarkka ja luotettava.

Röntgenkuvausmenetelmillä pystytään havaitsemaan hampaiden ja leukojen sairauksia, joita olisi ilman röntgenkuvausta erittäin vaikea havaita. Röntgenkuvilla havaittavia sairauksia ovat esimerkiksi hampaiden reikiintyminen eli karies, parodontiitti sekä hampaan juurten tulehdukset.

Hampaiden röntgenkuvaus ja hammasröntgen auttaa havaitsemaan hammastulehduksia

Useat hammassairaudet aiheuttavat hampaiden juurten ja leukaluun tulehduksia, joita on vaikea havaita ilman hampaiden röntgenkuvausta.

Röntgenkuvaus perustuu röntgensäteiden absorptioon

Hampaiden röntgenkuvaus on tutkimusmenetelmä, jossa käytetään kudoksia läpäisevää röntgensäteilyä. Tutkimusmenetelmä perustuu röntgensäteiden läpäisevyyteen ja läpäisevyyden muutoksiin, absorptioon, hammas- ja leukaluussa. Röntgenkuvauksessa kuvattavan kohteen läpi pääseekin vain osa säteilystä, joka muodostaa kuvan röntgenfilmille.

Normaalissa valokuvassa paljon valonsäteitä heijastavat alueet näkyvät vaaleana ja vähän valonsäteitä heijastavat alueet puolestaan tummana. Röntgenkuvauksessa tilanne on päinvastainen. Vain vähän röntgensäteitä läpäisevät alueet näkyvät röntgenkuvassa vaaleana ja paljon röntgensäteitä läpäisevät alueet tummana.

Hammassairaudet aiheuttavat yleensä hammas- tai leukaluun tuhoutumista. Tämän vuoksi esimerkiksi hampaassa oleva karies tai hampaan juuren tulehdus näkyvät röntgenkuvassa hampaan tai leukaluun tummentumana.

Leukaluun erilaiset liikakasvut aiheuttavat usein paikallista luun tihentymistä, jolloin röntgensäteet läpäisevät kyseiset kohdat tavanomaista heikommin. Nämä vähemmän röntgensäteitä läpäisevät alueet näkyvät röntgenkuvassa vaaleana muutoksena.

Yleisimmät hammasröntgenkuvat

Hammashoidossa röntgenkuvantaminen keskittyy hampaiden sekä hampaisiin liityvien kudosten kuten poskionteloiden, sylkirauhasten, kasvon luiden sekä leukanivelten kuvantamiseen. Röntgenkuvauksen tarpeen arvioi aina hammaslääkäri. Itse kuvauksen voi suorittaa hammaslääkärin lisäksi röntgenhoitaja tai koulutuksen saanut hammashoitaja tai suuhygienisti.

Suurin osa hammashoidossa otettavista röntgenkuvista ovat pieniä, yksittäisistä hampaista otettavia röntgenkuvia. Ehkä tavallisin röntgentutkimus on hampaiden periapikaalikuva, jota käytetään yleisesti esimerkiksi karieksen, parodontiitin sekä hampaan juuren tulehdusten tutkimuksissa.

Periapikaalikuva otetaan käyttämällä kooltaan noin 3 cm x 4 cm olevaa röntgenfilmiä. Röntgenfilmi voidaan laittaa pidikkeeseen, jonka avulla filmi viedään suuhun. Röntgenputki tuodaan kuvattavan hampaan viereen siten, että kuvausalue on röntgenputken ja filmin välissä. Röntgenputkesta lähtevä röntgensäteily läpäisee kuvattavan alueen ja törmää lopulta filmiin muodostaen röntgenkuvan.

Hammastarkastusten yhteydessä otetaan usein ns. Bite-Wing -kuvat, jotka soveltuvat erityisen hyvin etenkin karieksen havaitsemiseksi vaikeasti tutkittavilta alueilta kuten hammasväleistä ja vanhojen hammaspaikkojen alta.

Suosittu hampaiden röntgenkuvaus on bite wing kuva.

Bite-Wing -röntgenkuva on yksi yleisimmistä hammaslääkärissä otettavista röntgenkuvista. Bite-Wing -kuvaus sopii erityisen hyvin muuten vaikeasti havaittavien kariesten havaitsemiseksi esimerkiksi vanhojen paikkojen alta ja hammasväleistä.

Panoraamakuvaus soveltuu koko hampaiston ja leukaluiden sairauksien tutkimukseen. Panoraamakuvassa näkyy hampaiden lisäksi leukaluut, leukanivelet sekä poskiontelot. Panoraamakuva ei ole yksittäisen hampaan osalta yhtä tarkka kuin esimerkiksi periapikaalikuva tai Bite-Wing -kuva. Mikäli panoraamakuvassa todetaan esimerkiksi hampaan juuren tulehdukseen viittaava muutos, panoraamakuvaa täydennetään yleensä tarkemmilla yksittäisten hampaiden kuvilla. Panoraamatomografiakuvaa käytetään paljon muun muassa viisaudenhammasoireiden sekä hammassärkyjen selvittämisessä.

Uusimpana ja nopeimmin kehittyvänä hammaslääketieteellisenä röntgentutkimusmenetelmänä on ns. kartiokeilatietokonetomografia (KKTT). KKTT-kuva muodostaa kuvattavasta alueesta kolmiulotteisen, tarvittaessa erittäin tarkan röntgenkuvan. KKTT-kuva soveltuu erityisen hyvin muun muassa hammasimplanttien sekä vaativan hampaan leikkauksellisen poiston suunnitteluun sekä hammas- ja leukatraumojen ja leukojen alueiden kystojen tutkimuksiin.

KKTT-tutkimusta voidaan käyttää täydentävänä lisätutkimuksena tilanteissa, joissa muilla röntgentutkimuksilla ei saada riittävää tietoa tutkittavasta alueesta. KKTT-tutkimuksen tarpeen arvioi ja lähetteen kuvaukseen tekee erikoishammaslääkäri, erikoislääkäri tai lisäkoulutuksen saanut hammaslääkäri tai lääkäri.

Kartiokeilatietokonetomografia ja hampaiston panoraamakuva ja periapikaalikuva

Kartiokeilatietokonetomografia (KKTT) soveltuvat tilanteisiin, jossa hampaasta tai leukaluusta tarvitaan kolmiulotteinen kuva. KKTT-kuvaa käytetään mm. hampaan sijainnin määrittämiseen ennen vaativaa hampaan poistoa.

Hammasröntgenkuvauksen säteilymäärät

Suomalaisten keskimääräinen säteilyannos on noin 3,6 mSv / vuosi. Tästä säteilyannoksesta lääketieteellisten röntgentutkimusten osuus on noin 13,5% (0,5 mSv). Vaikka hammasröntgenkuvista saatavat säteilyannokset ovat hyvin pieniä, tarpeetonta säteilyaltistusta pyritään aina välttämään. Hammaslääkäri arvioi tapauskohtaisesti röntgenkuvan tarpeellisuuden arvioimalla röntgenkuvauksesta potilaalle aiheutuvia hyötyjä ja haittoja.

Hammastarkastuksen yhteydessä otetaan usein ns. Bite-Wing -röntgenkuvat (kaksi röntgenkuvaa), joista saatava säteilyannos on n. 0,005 mSv. Tämä on noin 0,14% keskimääräisestä vuosittaisesta säteilyannoksesta ja noin 1% lääketieteellisten röntgentutkimusten keskimääräisestä vuosittaisesta säteilyannoksesta.

Alla on listattuna hammasröntgenkuvien keskimääräisiä efektiivisiä säteilyannoksia. Säteilyannoksen perässä oleva prosentti kuvaa säteilyannoksen osuutta suomalaisten keskimääräisestä säteilyannoksesta vuodessa.

  • Yksittäisestä hampaasta otettu kuva (periapikaalikuva): alle 0,0015 mSv (0,04%).
  • Sivuhampaista otettavat kuvat, yleensä tarkastuksen yhteydessä (Bite-Wing -kuva): alle 0,005 mSv (0,14%).
  • Koko hampaiston röntgenkuva (panoraamatomografia): noin 0,010-0,024 mSv (0,27-0,65%).
  • Hampaiden ja leukojen kolmiulotteiset kuvat (kartiokeilatietokonetomografia, KKTT): noin 0,005-0,150 mSv (0,14-4,1%).

Hammasröntgenkuvien säteilyannokset vaihtelevat paljon riippuen kuvauslaitteistosta, kuvattavan alueen laajuudesta, henkilön koosta sekä tarvittavasta kuvaustarkkuudesta. Esimerkiksi yksittäisen hampaan KKTT-kuvan säteilyannos on noin 0,005 mSv, kun taas koko kalloa kuvattaessa KKTT:n säteilyannos voi olla monikymmenkertainen.

Röntgenkuvauksissa säteilyannos pyritään pitämään aina niin alhaisena kuin tarvittavan kuvaustarkkuuden saavuttaminen mahdollistaa.

Tervetuloa
konsultaatiokäynnille

Ludlow JB, Davies-Ludlow LE, White SC. Patient risk related to common dental radiographic examinations: the impact of 2007 International Commission on Radiological Protection recommendations regarding dose calculation. J Am Dent Assoc 2008;139:1237-43.

Planmeca. Effective doses for Planmeca ProMax® X-ray unit.

Säteilyturvakeskus, hammasröntgentoiminta.

Säteilyturvakeskus. KKTT-laitteen käyttö.

UNSCEAR 2000 REPORT Vol. I. Sources and effects of ionising radiation. United Nations Scientific Committee on the Effects of Atomic Radiation. UNSCEAR 2000 Report to the General Assembly,with scientific annexes.

De Vos W, Casselman J, Swennen GR. Cone-beam computerized tomography (CBCT) imaging of the oral and maxillofacial region: a systematic review of the literature. Int J Oral Maxillofac Surg 2009;38:609-625.