Fluori on tärkein reikiintymistä ehkäisevä aine

Fluori on alkuaine, jota esiintyy maaperässä, hammaskiilteessä ja luissa. Fluori hidastaa suussa elävien bakteereiden kasvua, kovettaa hammaskiillettä ja ehkäisee siten reikiintymistä.

Miten fluori toimii?

Fluori toimii kolmella tavalla hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi.

Fluori ehkäisee hampaiden reikiintymistä

  1. muuttamalla hammaskiilteen koostumuksen hydroksiapatiitista kulutusta ja happoja paremmin kestäväksi fluoroapatiitiksi
  2. nopeuttamalla ja tehostamalla syljen hammaskiillettä korjaavaa vaikutusta
  3. hidastamalla suun bakteereiden kasvua ja lisääntymistä.

Hammaskiilteen koostumuksen muutos

Hampaiden pintaa peittävä kiille koostuu hydroksiapatiitista. Fluorin vaikutuksesta kiilteen hydroksiapatiitti muuttuu fluoroapatiitiksi.

Fluori ehkäisee hampaiden reikiintymistä, sillä fluoroapatiittikiteet liukenevat happojen vaikutuksesta huomattavasti heikommin kuin kiilteessä luonnostaan olevat hydroksiapatiittikiteet.

Fluorin käyttö ehkäisee hampaiden reikiintymistä
Osa suun bakteereista pystyy tuottamaan sokereista happoja, jotka liuottavat kiillettä ja aiheuttavat hampaiden reikiintymistä (tummentumat hampaissa). Fluorin vaikutuksesta hammaskiille kestää happoja paremmin.

Fluori vaikuttaa fluoroapatiittikiteiden muodostumiseen paikallisesti: syljessä oleva fluori sitoutuu hampaan pintaan ja muodostaa fluoroapatiittikiteitä.

Fluori voi imeytyä myös ruoansulatuskanavan kautta verenkiertoon ja erittyä sieltä takaisin sylkeen.

Syljen korjaavan vaikutuksen tehostaminen

Ruokailun aikana ja sen jälkeen suun bakteerit tuottavat sokereista happoja, jotka vaurioittavat hammaskiillettä. Syljen sisältämät kalsium ja fosfori kuitenkin korjaavat pienet kiilteeseen tulevat vauriot, mikäli ruokailujen välillä on tarpeeksi pitkä tauko.

Fluorin vaikutuksesta syljen sisältämien mineraalien kiillettä korjaava vaikutus tehostuu. Kovettuessaan kiilteestä muodostuu fluoroapatiittia.

Vahvempia fluorivalmisteita kuten fluorilakkaa tai -geelejä käytettäessä kiilteen pinnalle syntyy kalsiumfluoridia. Mitä vahvempaa fluoria käytetään, sitä enemmän kalsiumfluoridia muodostuu. Laimeat fluorivalmisteet toimivat osittain samalla tavalla, mutta vaikutus ei ole yhtä tehokas.

Kalsiumfluoridin reagoidessa syljen kanssa kalsiumfluoridi muuttuu hitaasti liukenevaksi. Se kiinnittyy kiilteen epätasaisuuksiin ja toimii näin pitkäaikaisena fluorivarastona. Kun suun pH laskee, kalsiumfluoridista vapautuu fluoria.

Fluori-ionit siirtyvät korjaamaan hampaan pinnan vaurioita ja sitoutuvat kovaksi hydroksiapatiitiksi. Kalsiumfluoridisaostumat voivat säilyä hampaiden pinnalla pitkiä aikoja. Näin fluoria on jatkuvasti käytössä kiilteen uudelleen muodostumiseen.

Bakteerien kasvun ja lisääntymisen vaikeutuminen

Fluorin vaikutuksesta suussa olevien, sokereista happoja muodostavien bakteereiden lisääntyminen ja kasvu vaikeutuvat. Fluori ei kuitenkaan tapa suun bakteereita, vaan hidastaa niiden kasvua ja lisääntymistä.

Fluorihammastahnan annostelu

Hampaiden kannalta tärkein fluorin lähde on fluorihammastahna, sillä fluori vaikuttaa pääasiassa paikallisesti. Hammastahnan käyttö riittää yleensä turvaamaan hampaiden kannalta riittävän fluorin saannin.

Fluorin saanti lapsilla.
Hampaiden kiille saa lopullisen rakenteensa ja koostumuksensa vasta hampaiden puhkeamisen jälkeen. Fluorin saanti on erityisen tärkeää hampaiden puhkeamisvaiheessa 0,5–3 sekä 6–13 -vuoden iässä.

Aikuisilla hampaiden kannalta riittävä fluoriannos saadaan harjaamalla hampaat kahdesti päivässä fluoripitoisella (1450 ppm) hammastahnalla.

Hammastahnojen fluori on tyypillisesti natriumfluoridia (NaF). Markkinoilta löytyy myös hammastahnoja, joissa on tina- tai amiinifluoridia. Eri fluoriyhdisteiden vaikutuksista reikiintymisen ehkäisyssä ei ole merkittäviä eroja.

Valvotusti ja oikein käytettynä aikuisten hammastahnat soveltuvat myös lasten hampaiden puhdistukseen, mikäli juomaveden fluoripitoisuus on normaali eikä muita fluorituotteita käytetä.

Liiallinen fluorin saanti voi aiheuttaa kiilteen kehityshäiriöitä, joten lasten fluoripitoisten tuotteiden käyttöä tulee valvoa. Liikasaannin estämiseksi eri ikäisten hammastahnoissa käytetään eri määriä fluoria.

Fluoripitoisuudet lasten ja aikuisten hammastahnoissa

  • 0–3 -vuotiaat: 1000–1100 ppm kerran päivässä
  • 3–5 -vuotiaat: 1000–1100 ppm kahdesti päivässä
  • 6-vuotiaat ja sitä vanhemmat: 1500 ppm kahdesti päivässä.

Hammastahnat säilyvät pitkiä aikoja ja niiden fluoripitoisuus säilyy hammastahnatuubissa muuttumattomana varsin hyvin. Kattavat ohjeet fluorihammastahnan annosteluun löytyvät Hammastahna-artikkelistamme.

Mikäli juomaveden fluoripitoisuuden tiedetään olevan korkea, fluorituotteiden käyttöä tulee rajoittaa. Alle kouluikäisten ja erityisesti 0–4 -vuotiaiden lasten kohdalla kannattaa olla erityisen huolellinen fluorituotteiden käytön suhteen.

Jos käyttöveden fluoripitoisuus on

  • 0,7–1,5 ppm alle 6-vuotiaille suositellaan hammastahnaa, jossa on enintään 500 ppm fluoria
  • yli 1,5 ppm fluorihammastahnan käyttöä alle 6-vuotiaille ei suositella.
Lapset ja fluorimyrkytys.
Lasten fluorin käyttöä tulee valvoa liikasaannista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi.

Lisäfluori

Hammastahnan lisäksi lisäfluorin käyttö esimerkiksi tablettien tai suuveden muodossa voi olla hyödyllistä, jos hampaat reikiintyvät erityisen helposti. Ennen lisäfluorin käyttöä asiasta on hyvä keskustella hammaslääkärin tai suuhygienistin kanssa.

Alle kouluikäisten ei tulisi käyttää lisäfluoria hammasfluoroosiriskin vuoksi.

Hammaslääkäri voi määrätä vahvempia fluorituotteita, kuten fluorigeeliä, kun pelkkä tavallisen fluorihammastahnan käyttö ei riitä suojaamaan reikiintymiseltä.

Syitä tavanomaista suuremmalle fluoriannokselle

  • kohonnut hampaiden reikiintymisriski, kuten kiilteen kehityshäiriö tai kuiva suu
  • paljastuneet hammaskaulat (ienvetäymät)
  • hampaiden eroosio.

Jos hampaiden karies- eli reikiintymisriski on kohonnut, voidaan lisäfluorina käyttää fluoritabletteja tai tai mietoa fluoripitoista suuvettä 1–4 kertaa vuorokaudessa. Suun kuivuudesta kärsivien kannattaa käyttää alkoholitonta suuvettä, imeskelytabletteja tai purukumia.

Fluoritablettien ja suuveden käytön lisäksi hampaat tulee harjata hammastahnalla (fluoripitoisuus 1100–1500 ppm) kahdesti päivässä.

Fluorin liikasaannin vaikutus hampaisiin

Hammasfluoroosi näkyy hammaskiilteen kehityshäiriönä, joka johtuu liiallisesta fluorin saannista hampaiden kehitysvaiheen aikana. Yleensä fluoroosia esiintyy pysyvissä hampaissa, mutta myös maitohampaiden fluoroosi on mahdollista.

Normaalisti päivän aikana saatu fluorimäärä, eli noin 2 milligrammaa päivässä ei aiheuta ihmiselle terveysongelmia.

Fluorin liikasaanti hampaiden kehitysvaiheen aikana saattaa aiheuttaa valkoisia, opaakkeja muutoksia hampaiden pinnoille.
Fluorin liikasaanti hampaiden kehitysvaiheen aikana saattaa aiheuttaa fluoroosia, joka näkyy kiilteen valkoisina, opaakkeina muutoksina.

Kriittisin ikä hammasfluoroosin kehittymiselle on noin 1–4 -vuotta. Noin 8-vuotiailla ja sitä vanhemmilla fluorin liikasaanti ei yleensä aiheuta hammasmuutoksia.

Lievä hampaiden fluoroosi voi kehittyä runsaan hammastahnan ja fluoritablettien yhteiskäytön seurauksena.

Yleisimmässä eli lievässä fluoroosissa hampaan kiilteeseen tulee valkoisia raitoja tai pilkkuja ja kiille on hieman normaalia hauraampaa. Vakavammassa fluoroosissa hampaat voivat olla ruskehtavat ja kiille hyvin haurasta.

Fluoroosimuutosten jaottelu

  • Normaali hammas: Sileä, lasimainen, kermanvalkoinen ja läpikuultava pinta.
  • Lievä fluoroosi: Paperinvalkoisia, läpinäkymättömiä alueita alle puolessa hampaan pinta-alasta.
  • Kohtalainen fluoroosi: Koko hampaan pinta on valkoista ja läpinäkymätöntä. Hampaissa on mahdollisesti ruskeita laikkuja.
  • Vakava fluoroosi: Koko hampaan pinta on valkoista ja läpinäkymätöntä. Kiilteen pinta on rikkonainen ja hampaan pinnalla on ruskeita laikkuja.

Hammasfluoroosin aiheuttama kiilteen hauras rakenne lisää kariesriskiä. Hampaiden reikiintymisen lisäksi fluoroosi aiheuttaa usein etuhampaiden osalta esteettistä haittaa, jota voidaan korjata esimerkiksi muovipaikoilla tai hammaslaminaateilla.

Fluorimyrkytys

Myrkytyksen voi saada noin 20–80 milligramman päiväannoksilla (lapsilla noin 5 milligrammaa per painokilo). Yksi hammastahnatuubi sisältää fluoria noin 130–150 milligrammaa (75 ml, F-pitoisuus 1450 ppm).

Lievässä yliannostuksessa riittää yleensä maidon juonti tai muutama kalkkitabletti, mikä hidastaa fluorin imeytymistä verenkiertoon. Fluorimyrkytyksen oireina ovat esimerkiksi vatsaoireet, kuten oksentelu ja ripuli.

Mikäli epäilet yliannostusta, ota välittömästi yhteyttä Myrkytystietokeskukseen (puh. 09 471 977).

Liian suuri fluoriannos

  • vaikuttaa luustoon estämällä luun mineralisoitumista ja muokkautumista
  • hidastaa murtumien paranemista
  • ja estää kollageenin muodostumista.

Korkeilla fluoriannoksilla on eläinkokeissa todettu haitallista vaikutusta myös maksaan, munuaisiin ja sydämeen.

Muut fluorin lähteet

Fluoria saadaan ravinnosta, vesijohtovedestä sekä suunhoitotuotteista. Suunhoitotuotteiden sisältämät fluoripitoisuudet ovat oikein käytettynä turvallisia.

Juomaveden fluoripitoisuus

Juomaveden fluoripitoisuus on tavallisesti noin 0,7–1,2 ppm, Helsingin ja Tampereen alueella 0,1 ppm. Fluorin määrän voi tarkistaa vesilaitoksen internet-sivuilta.

Juomaveden fluoripitoisuus rapakivialueilla on yleensä noin 1,5–2,5 ppm, joskus jopa lähes 5 ppm. Rapakiveä esiintyy Kaakkois-Suomessa, Lounais-Suomessa ja Keski-Lapissa.

Jos paikkakunnalla esiintyy erityisen fluoripitoista graniittityyppiä, rapakiveä, voi alueen juomavesi olla hyvin fluoripitoista. Rapakiven fluoripitoisuus on yleensä 2000–4000 ppm, joka on noin kymmenkertainen muiden kivilajien fluoripitoisuuksiin verrattuna.

Fluoripitoista juomavettä käyttävien tulee kiinnittää huomiota fluorituotteiden käyttöön liikasaannin estämiseksi. Yksittäisissä porakaivoissa fluorin pitoisuus voi olla suuri, joten kaivovesi kannattaa tutkia. Talousvesiä tutkivat Elintarvikeviraston (Evira) hyväksymät laboratoriot. Oman kunnan terveyskeskuksesta saa lisätietoa asiasta.

Vesijohtovettä on fluorattu Suomessa ja maailmalla hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi. Suomessa vesijohtoveden fluoraamisesta on luovuttu, mutta globaalisti noin 6 % maapallon väestöstä käyttää fluorattua vesijohtovettä.

Yhdysvalloissa vettä on fluorattu 1940-luvulta alkaen ja sen positiiviset vaikutukset hampaiden terveydelle ovat olleet eri arvioiden mukaan merkittäviä.

Veden fluoraaminen on kustannustehokas tapa vähentää väestötasolla karieksen eli hampaiden reikiintymisen esiintyvyyttä. Fluoriin liitettyjen mahdollisten haittavaikutusten ja yleisen vastustuksen vuoksi fluoraamisesta on monissa maissa kuitenkin luovuttu.

Suuveden fluoripitoisuus ja käyttö

Suuvedet sisältävät fluoria 250–2000 ppm. Suuvesien sisältämä fluori on yleensä natriumfluoridia. Fluoripitoisia suuvesiä käytetään, jos on tarvetta lisäfluorille. Monet suuvesistä raikastavat hengitystä ja ovat raikkaan makuisia.

Laimeat, noin 250-500 ppm fluoria sisältävät suuvedet on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön. Vahvemmat, noin 2000 ppm fluoria sisältävät suuvedet sopivat kerran tai kahdesti viikossa käytettäviksi.

Etenkin kuivasta suusta kärsiville suuveden valinnassa on tärkeää tuotteen alkoholittomuus. Herkästä suusta kärsivien kannattaa valita miedon makuinen suuvesi.

Suuvesiä ja fluoritabletteja ei tule käyttää yhtä aikaa ilman hammaslääkärin tai suuhygienistin ohjeistusta.

Mietoja fluoripitoisia suuvesiä löytyy ruokakaupoista. Vahvempien fluoripitoisuuksien suuvedet löytyvät apteekeista.

Fluoritablettien fluoripitoisuus ja käyttö

Fluoritablettien fluoripitoisuus on tyypillisesti noin 0,25 mg per tabletti. Tabletteja suositellaan henkilöille, joilla on lisääntynyt hampaiden reikiintymisriski.

Mikäli hampaat harjataan kahdesti päivässä fluoripitoisella hammastahnalla ja juomavedessä ei ole tavallista enempää fluoria, aikuiset voivat käyttää noin 4–6 fluoritablettia päivässä.

Fluoritabletit imeskellään, jotta fluoria vapautuu mahdollisimman paljon suussa. Nieltynä fluoritableteista ei ole juuri hyötyä, sillä fluori vaikuttaa pääosin paikallisesti.

Ruoan fluoripitoisuus

Fluoria esiintyy kaikkialla luonnossa, kuten pohjavedessä, kasveissa ja eläimissä. Näin ollen fluoria on vesijohtoveden lisäksi ruoissa ja juomissa.

Eniten fluoria esiintyy teessä sekä merenelävissä. Erityisesti äyriäisten fluoripitoisuudet voivat olla korkeita.

Fluoripitoisuuksia ravinnossa

  • lasillinen (2 dl) vesijohtovettä: noin 0,02 mg
  • pullollinen viiniä: 1,2 mg
  • kupillinen haudutettua mustaa teetä: 0,9 mg
  • pieni rasia siemenettömiä rusinoita: 0,03 mg
  • iso porkkana: 0,002 mg.

Päivittäin fluorin saanti on tyypillisesti 2 milligrammaa. Ajoittainen hieman suurempi fluorin annos ei vaikuta haitallisesti.

Fluorilakat ja -geelit sekä niiden käyttö

Vahvoja fluorivalmisteita käytetään hammaslääkärin tai suuhygienistin toimesta lisäsuojana hampaiden reikiintymistä vastaan.

Fluorilakka sisältää merkittävästi enemmän fluoria muihin tuotteisiin verrattuna. Fluorilakan fluoripitoisuus on 23 500–50 000 ppm. Myös vastaanotolla käytettävä tai kotiin määrättävä fluorigeeli sisältää erittäin runsaasti fluoria.

Fluorilakkauksia suositellaan tehtäväksi kahdesti vuodessa, jos henkilöllä on kohonnut hampaiden reikiintymisriski.

Fluorilakka pysyy tahmean koostumuksensa takia hyvin hampaan pinnalla, jolloin fluori pääsee vaikuttamaan pitkään.

Fluorilakkauksen jälkeen syömistä ja hampaiden harjaamista tulee välttää muutaman tunnin ajan. Tänä aikana fluori kovettuu hampaan pinnalle.

Fluorigeeliä käytetään reikiintymisen ehkäisyssä sekä vihlovien hampaiden hoidossa. Fluorigeelistä voi olla apua jos perinteiset vihlontaa ehkäisevät tahnat eivät riitä poistamaan vihlontaa.

Fluorigeelillä voidaan tehdä käsittely vastaanotolla tai hammaslääkäri voi määrätä sitä kotikäyttöön lääkemääräyksellä.

Kotikäytössä hampaat harjataan fluorigeelillä 2–4 kertaa kuukaudessa. Vahvoja fluorivalmisteita voidaan hammashoitolassa käyttää alle kouluikäisille lapsille, mutta niitä ei määrätä lapsille kotikäyttöön.

Fluorin imeytyminen

Fluori imeytyy pääasiassa ruoansulatuskanavan kautta. Fluoriyhdisteen liukoisuus vaikuttaa fluorin imeytymiseen.

Ruoansulatuskanavassa fluori muodostaa yhdisteitä esimerkiksi alumiinin, fosforin, magnesiumin ja kalsiumin kanssa. Nämä yhdisteet heikentävät fluorin imeytymistä. Fluorimyrkytystä epäiltäessä kalsiumpitoiset tuotteet kuten maito vähentävät niellyn fluorin imeytymistä.

Fluori voi imeytyä myös hengitysilmasta. Hengitysilman fluorille voivat altistua esimerkiksi kaivosten ja teollisuuden työntekijät.

Fluorin imeydyttyä elimistöön se kulkeutuu verenkierron kautta kudoksiin. Ihmisillä lähes kaikki fluori on sitoutuneena luihin ja hampaisiin.

Ruoansulatuskanavasta imeytyneestä fluorista sitoutuu elimistöön aikuisilla 60 % ja lapsilla 80–90 %.

Arvio imeytyneen fluorin määristä lapsilla

  • harjaus fluorihammastahnalla (1000 ppm): noin 0,2 mg / harjauskerta
  • fluoripitoisella suuvedellä purskuttelu (250 ppm fluoria): noin 0,3 mg
  • fluorilakkaus vastaanotolla: 3–5 mg (ei imeydy kokonaan, sillä lakka kiinnittyy hampaan pintaan).

Suunhoitotuotteiden fluoriyhdisteet

Suunhoitotuotteissa fluori on yhdistetty eri kantaja-aineisiin, jotka parantavat muun muassa fluorin leviämistä suuontelossa. Hammashoitotuotteissa yleisesti käytettyjä fluoriyhdisteitä ovat natriumfluoridi, natriummonofluorofosfaatti, tinafluoridi ja amiinifluoridi.

Natriumfluoridi (NaF) on suunhoitotuotteissa eniten käytetty fluoriyhdiste. Natriumfluoridi saattaa olla natriummonofosfaattia tehokkaampi fluoriyhdiste muun muassa karieksen ehkäisyssä.

Natriumfluoridin vaikutus perustuu fluorin satunnaiseen leviämiseen suuontelossa. Fluori sitoutuu kiilteessä hydroksiapatiittiin ja muuttaa kiilteen fluoroapatiitiksi.

Natriummonofluorofosfaatti (Na-MFP, fluoristat) on hyvin natriumfluoridin kaltainen yhdiste. Natriummonofluorofosfaatti leviää satunnaisesti suuonteloon lisäten syljen ja bakteeripeitteen fluoripitoisuutta.

Amiinifluoridissa (olafluori) fluori-ioni sitoutuu orgaaniseen rasvahappo–amiini-osaan. Amiinifluoridi pienentää syljen pintajännitystä, jonka ansiosta fluori leviää tehokkaasti ja tasaisesti kaikille hampaiden pinnoille.

Amiinifluoridin etuna on se, että fluori leviää myös hankalasti puhdistettaville alueille. Amiinifluoridin amiiniosa heikentää bakteereiden aineenvaihduntaa, mutta ei suoraan tapa näitä.

Tinafluoridin (fluoristan) tinaosa on antibakteerinen aine. Pitoisuudesta riippuen se estää reikiintymistä aiheuttavien bakteereiden (esim. Streptococcus mutans) toimintaa tai jopa tappaa niitä. Tinafluoridia esiintyy harvoissa hammastahnoissa ja suuvesissä. Tinafluoridin tuottaminen on suunhoitotuotteiden fluoreista kalleinta.

Tinafluoridi on tehokas hampaiden reikiintymisen ehkäisijä. Pitkäaikaisessa käytössä se saattaa värjätä hampaita ja hammaspaikkoja.

Kirjallisuus