Hammaslääkärin työ, koulutus ja palkka

Hammaslääkärin ammattiin vaaditaan hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinto. Perustutkinnon lisäksi hammaslääkärit voivat erikoistua neljään eri erikoisalaan tai suorittaa tieteellisen jatkotutkinnon.

Vaatimukset

Hammaslääkärin ammattiin vaaditaan Suomessa hammaslääketieteen lisensiaatin (HLL) tutkinto. Lisensiaatin tutkinto on tohtorin tutkinnon jälkeen korkein yliopistotutkinto Suomessa.

Hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon laajuus on 340 opintopistettä, ja tutkinnon voi suorittaa nopeimmillaan vajaassa kuudessa vuodessa Helsingin, Itä-Suomen, Oulun tai Turun yliopistoissa.

Opiskelu hammaslääkäriksi

Prekliininen vaihe eli kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta suoritetaan yhdessä lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Lääketieteellisissä tiedekunnissa käytetään oppimismenetelmänä ongelmalähtöistä oppimista. Opiskelu tapahtuukin pääosin pienryhmissä, joissa ratkotaan opiskeltavaan aiheeseen liittyviä potilastapauksia.

Pienryhmätyöskentelyn lisäksi on luentoja, laboratoriotyöskentelyä sekä itseopiskelua. Kahden ensimmäisen vuoden opintojen hyväksytty suorittaminen oikeuttaa hammaslääketieteen kandidaatin (HLK) arvoon.

Kliiniset opinnot eli potilastyöskentely ja varsinaiset hammaslääketieteen opinnot alkavat kolmannen vuosikurssin syksyllä. Teoriaopintoja suoritetaan pienryhmissä, itseopiskeluna ja luennoilla. Potilastyöskentelyä opetellaan aluksi taitopajassa, jossa harjoitella hammashoidon toimenpiteitä fantom-nukella. Teoria- ja taitopajaopintojen edetessä opiskelijat siirtyvät hoitamaan oikeita potilaita.

Hammaslääkärikoulutuksen ensimmäiset kaksi vuotta ovat melko teoriapainotteista yleislääketieteen opiskelua. Kolmannella vuosikurssilla alkavat varsinaiset hammaslääketieteen opinnot sekä potilastöiden harjoittelu.
Hammaslääkärikoulutuksen ensimmäiset kaksi vuotta ovat melko teoriapainotteista yleislääketieteen opiskelua. Kolmannella vuosikurssilla alkavat varsinaiset hammaslääketieteen opinnot sekä potilastöiden harjoittelu.

Pääosa kliinisen vaiheen opinnoista suoritetaan yliopistohammasklinikoilla, joitain osioita voidaan suorittaa myös yliopistosairaaloissa.

Neljän vuoden opintojen hyväksytyn suorittamisen jälkeen hammaslääketieteen kandidaatti voi toimia valvotusti hammaslääkärinä esimerkiksi terveyskeskuksessa. Lisensiaatin tutkinnon jälkeen haetaan lupaa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirasta harjoittaa hammaslääkärin ammattia osalaillistettuna. Vähintään yhdeksän kuukauden käytännön palvelun jälkeen hammaslääkäri voi hakea lupaa harjoittaa ammattiaan itsenäisesti. Laillistuksen myöntää Valvira.

Hammaslääkäriksi opiskelun aloittaa vuosittain noin 185 opiskelijaa.

Hammaslääkäreiden määrä, palkkaus ja työtilanne

Suomessa oli vuonna 2012 noin 4400 työikäistä hammaslääkäriä, joista

  • 70% oli naisia (3100)
  • 49% työskenteli terveyskeskuksessa ja 42% yksityishammaslääkärinä
  • noin 9% työskenteli yliopistoissa, sairaaloissa, henkilöstövuokrausyrityksissä, puolustusvoimissa tai YTHS:llä.

Väestöön suhteutettuna Suomessa on melko paljon hammaslääkäreitä, noin 1200 asukasta yhtä hammaslääkäriä kohden. EU-maissa keskiarvo on noin 1500 asukasta / hammaslääkäri.

Terveyskeskushammaslääkärin kuukausipalkka on vuoden 2013 tason mukaan seuraava:

  • Hammaslääketieteen kandidaatti: 2 083,24 euroa
  • Osalaillistettu hammaslääkäri: 2 413,01 euroa
  • Laillistettu terveyskeskushammaslääkäri: 3 334,74 euroa
  • Erikoishammaslääkäri: 3 983,82 euroa
  • Ylihammaslääkäri: 4 330,52 euroa.

Peruspalkan lisäksi työntekijälle voidaan maksaa lisäpalkkaa esimerkiksi henkilökohtaisesta erityisosaamisesta työnantajan harkinnan mukaan. Lisäksi tehtäväkohtaiseen palkkaan tulee 5 % korotus viiden vuoden työssäolon jälkeen ja 10 % korotus kymmenen vuoden työssäolon jälkeen.

Hammaslääkärin palkka koostuu perupalkan lisäksi ns. toimenpidepalkkiosta, joka määräytyy tehtyjen toimenpiteiden mukaan. Toimenpidepalkkiot ovat työntekijästä ja työtehtävistä riippuen noin 1000-2500 euroa kuukaudessa.

Yksityishammaslääkärit ovat yleensä joko yrittäjiä tai työsuhteessa. Yrittäjillä tulot perustuvat laskutukseen, työsuhteessa palkkaus voi olla laskutus- tai tuntiperusteinen. Yksityishammaslääkäreiden vuosiansiot voivat vaihdella hyvinkin paljon koulutuksen, työtehtävien sekä tehdyn työmäärän mukaan. Työtunteihin suhteutettuna ansiot ovat keskimäärin samaa tasoa kuin terveyskeskushammaslääkäreillä.

Henkilöstövuokrausyrityksen kautta tekevät hammaslääkärit voivat työskennellä joko yksityisella vastaanotolla tai terveyskeskuksessa. Terveyskeskuksessa hammaslääkärin palkkaus on yleensä tuntiperusteinen, yksityisvastaanotolla joko tunti- tai laskutusperusteinen. Palkkaukset ovat sopimuskohtaisia.

Hammaslääketieteen tohtorin tutkinto

Hammaslääketieteen lisensiaatti voi jatkotutkintona suorittaa hammaslääketieteen tohtorin tutkinnon (HLT). Tohtorin tutkinto on korkein yliopistotutkinto, joka vaatii osoitusta kyvyistä harjoittaa itsenäistä tieteellistä tutkimustyötä.

Hammaslääketieteen tohtorin tutkinto koostuu teoriaopinnoista (noin 40 opintopistettä) sekä varsinaisesta tutkimustyöstä. Lääketieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjat koostuvat yleensä noin neljästä kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä julkaistusta artikkelista sekä artikkeleista koostettavasta yhteenvedosta, väitöskirjasta. Hammaslääketieteen tohtorin tutkinto vastaa työmäärältään noin neljän vuoden täysipäiväistä työskentelyä.

Erikoishammaslääkärit

Suomessa hammaslääkärit voivat erikoistua neljään eri hammaslääketieteen erikoisalaan; suu- ja leukakirurgiaan, hampaiston oikomishoitoon, kliiniseen hammashoitoon sekä terveydenhuoltoon. Kliinisen hammashoidon painostusalueita ovat mm. protetiikka ja purentafysiologia, kariologia ja endodontia, parodontologia, lasten hammashoito sekä hammaslääketieteellinen diagnostiikka.

Erikoistumiskoulutus kestää noin kolme vuotta. Koulutus toteutetaan sekä yliopistosairaaloissa että terveykeskuksissa. Hammaslääkärit voivat hakea erikoistumiskoulutukseen työskenneltyään kaksi vuotta hammaslääkäriksi laillistuksen jälkeen.

Suomessa on noin 690 erikoishammaslääkäriä, eli noin 15 % hammaslääkäreistä on erikoishammaslääkäreitä.

Suu- ja leukakirurgia

Suu- ja leukakirurgia on sekä lääketieteen että hammaslääketieteen erikoisala. Suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäri tutkii ja hoitaa leukojen ja kasvojen alueen tapaturmia, kiputiloja, sairauksia sekä kehityshäiriöitä.

Suu- ja leukakirurgien erikoisosaamiseen kuuluvat muun muassa vaativat hampaan poistot, hammasimplanttien asentaminen, hampaan juurenpään leikkaukset (resektiot) sekä leukojen alueen luusiirteet. Etenkin sairaaloissa suu- ja leukakirurgit suorittavat muun muassa pään ja kaulan alueen kystien ja kasvaimien poistoja, kasvojen ja leukojen alueen kehityshäiriöihin liittyviä korjausleikkauksia sekä pään alueen tapaturmien hoitoa.

Suomessa on noin 100 työikäistä suu- ja leukakirurgian erikoishammaslääkäriä.

Oikomishoito

Oikomishoidon erikoishammaslääkäri (ortodontti) on erikoistunut purentaan liittyvien leukojen ja hampaiston kehityshäiriöiden, rakennepoikkeamien sekä hampaiden asentovirheiden tutkimiseen ja hoitoon. Oikomishoidon erikoishammaslääkärit hoitavat hampaiden purentavirheitä oikomiskojeilla ja -laitteilla. Etenkin aikuisten vakavia purentavirheitä voidaan hoitaa myös kirurgisesti muuttamalla hampaiden ja leukojen asentoa leikkauksella ja oikomishoidolla.

Suomessa on noin 150 työikäistä oikomishoidon erikoishammaslääkäriä.

Protetiikka ja purentafysiologia

Protetiikan ja purentafysiologian erikoishammaslääkärit ovat erikoistuneet purentaelimistön toimintahäiriöiden hoitoon sekä hampaiden korvaamiseen ja korjaamiseen hammasproteesien avulla. Erikoisosaamiseen kuuluu muun muassa pahoin vaurioituneiden tai kuluneiden hampaiden korjaavat hoidot esimerkiksi keramiasta tai kullasta valmistetuilla paikoilla ja kruunuilla sekä puuttuvien hampaiden korvaaminen esimerkiksi hammasimplanteilla. Tämän lisäksi he hoitavat puremalihas- ja leukanivelongelmia.

Suomessa on noin 140 työikäistä protetiikan ja purentafysiologian erikoishammaslääkäriä.

Parodontologia

Parodontologian erikoishammaslääkäri on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan sekä ennaltaehkäisemään hampaan kiinnityskudosten sairauksia. Parodontologien pääasiallinen työnkuva on diagnosoida ja hoitaa parodontiittia sairastavia potilaita. Parodontiitin hoidon lisäksi parodontologit tekevät muun muassa ien- ja limakalvosiirteitä, kieli- ja huulijänteiden muokkaamista sekä hoitavat hammasimplanttien aiheuttamia ien- ja luutulehduksia. Osa parodontologeista asentaa myös hammasimplantteja.

Suomessa on noin 80 työikäistä parodontologian erikoishammaslääkäriä.

Kariologia ja endodontia

Kariologian ja endodontian erikoishammaslääkäri on erikoistunut vaativiin hampaiden paikkaus- ja juurihoitoihin. Näiden lisäksi erikoisosaamiseen kuuluvat mm. hampaiden karies ja eroosio-ongelmien selvittäminen sekä ennaltaehkäisy.

Kariologian ja endodontian erikoishammaslääkärin työ koostuu pääasiassa paikkaus- ja juurihoidoista. Erityisosaamiseen kuuluvat mm. laajat hammaseroosiosta tai hampaiden reikiintymisestä johtuvan hampaiden korjaushoidot, joita voidaan tehdä yhteistyössä protetiikan erikoishammaslääkäreiden kanssa. Lisäksi erikoisosaamiseen kuuluu hampaiden vaativat juurihoidot.

Suomessa on noin 60 työikäistä kariologian ja endodontian erikoishammaslääkäriä.

Lasten hammashoito

Lasten hammashoidon erikoishammaslääkäri on erikoistunut lasten hammassairauksien tutkimiseen, ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Erityisosaamiseen kuuluvat mm. vakavasti sairaiden lasten hammashoito, lasten vaativat paikkaushoidot ja hammastraumat sekä hampaiden kehittymiseen ja puhkeamiseen liittyvien häiriöiden diagnosointi ja hoito.

Suomessa toimii alle 10 työikäistä lasten hammashoidon erikoishammaslääkäriä.

Hammaslääketieteellinen diagnostiikka

Hammaslääketieteellisen diagnostiikan erikoisala jakaantuu kolmeen eri erikoisalaan; suuradiologiaan, suupatologiaan sekä suulääketieteeseen. Suuradiologian erikoisala kattaa leukojen ja hampaiston alueen radiologiset, magneetti- ja ultraäänitutkimukset sekä kuvien tulkinnan.

Suupatologia käsittää leukojen ja suun alueen kudosnäytteiden tulkintaa, kuten esimerkiksi suun limakalvomuutosten sekä leukojen alueiden kystien ja kasvaimien diagnosoimista kudosnäytteiden avulla.

Suun mikrobiologia käsittää mm. vakavien hammasperäisten infektioiden lääkehoidot sekä suun alueen mikrobinäytteiden tulkinnan. Suun mikrobinäytteitä otetaan ja analysoidaan esimerkiksi parodontiittia sairastavien potilaiden ientaskuista sekä juurihoidettavien hampaiden juurikanavista.

Suomessa on noin 20 työikästä hammaslääketieteellisen diagnostiikkaan erikoistunutta hammaslääkäriä.

Terveydenhuolto

Terveydenhuollon erikoishammaslääkärin erityisosaamista ovat väestötason suun terveyden edistäminen sekä suun terveydenhuollon järjestäminen. He toimivat pääosin hallinnollisissa tehtävissä mm. terveyskeskusten ylihammaslääkäreinä sekä erityisasiantuntijoina esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja Kansaneläkelaitoksella.

Terveydenhuollon erikoishammaslääkäreiden työnkuvaan kuuluu suunnitella ja järjestää väestötason suun terveysongelmien ennaltaehkäisyä, terveyden edistämistä sekä suun sairauksien hoidon järjestämistä ja kehittämistä. He toimivat usein muiden hammaslääkäreiden esimiehinä, jolloin käytännön johtamistyö sekä yhteistyö muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa kuuluvat työnkuvaan.

Suomessa on noin 60 työikäistä terveydenhuollon erikoishammaslääkäriä, joista suurin osa työskentelee terveyskeskuksissa.

Kirjallisuus