Hampaiden numerointia käytetään muun muassa suunhoidon ammattilaisten väliseen kommunikointiin sekä hammassairauksien ja toimenpiteiden kirjauksiin.
Hampaiden numerointiin on olemassa ainakin kolme suosittua järjestelmää; ISO 3950, Palmer- ja Universal-järjestelmät. Kansainvälisesti käytetyin järjestelmä on ISO, jota käytetään myös Suomessa. Palmer-järjestelmä on käytössä lähinnä Iso-Britanniassa ja Universal Yhdysvalloissa.
ISO-järjestelmä (FDI World Dental Federation notation) on Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä ja käyttämä hampaiden numerointijärjestelmä. ISO-järjestelmä tunnetaan myös tunnuksella ISO 3950, ja se on kansainvälisesti käytetyin numerointijärjestelmä, jota käytetään myös Suomessa.
ISO-järjestelmässä hampaiden numerointi perustuu numeropareihin. Numeroparin ensimmäinen numero kertoo kyseisen hampaan leukaneljänneksen. Numerosarjan toinen numero kertoo hampaan järjestyksen kyseisessä leukaneljänneksessä.
Maitohampaiden numerointi tapahtuu kuten pysyvienkin hampaiden numerointi sillä erotuksella, että leukojen sektorit numeroidaan alkaen numerosta 5. Maitohampaissa oikean yläleuan oikea sektorista käytetään numeroa 5, vasemmasta yläleuasta numeroa 6 ja alaleuan sektoreista numeroita 7 ja 8.
Palmer-järjestelmä Yhdysvaltalaisen Corydon Palmerin kehittämä hampaiden numerointijärjestelmä. Järjestelmä on nykyisin käytössä lähinnä Iso-Britanniassa. Palmer-järjestelmä perutuu unkarilaisen hammaslääkäri Adolf Zsigmondyn vuonna 1861 kehittämään hampaiden numerointijärjestelmään.
Palmer-järjestelmä perustuu numeroon ja symboliin. Numero kertoo hampaan järjestyksen kuten ISO-järjestelmässä. Esimerkiksi numero 8 tarkoittaa viisaudenhammasta. Numeron jälkeen ilmoitetaan symbolilla, missä leukapuoliskossa hammas sijaitsee. Symboli ┘ tarkoittaa oikeaa yläleukaa, └ vasenta yläleukaa, ┌ vasenta alaleukaa ja ┐oikeaa alaleukaa.
Esimerkiksi 8┘ tarkoittaa oikean yläleuan viimeistä hammasta, eli ISO-järjestelmän hammasta 18. Vasemman yläleuan viisaudenhammas merkitään └8, vasemman alaleuan viisaudenhammas ┌8 ja oikean alaviisaudenhammas 8┐.
Maitohampaiden numeroinnissa käytetään numeroiden sijasta kijaimia A, B, C, D ja E. Esimerkiksi oikea yläetuhammas merkitään A┘.
Symboleiden käyttö voi olla haastavaa ja hidasta tietokonepohjaisissa järjestelmissä, minkä vuoksi Palmer-järjestelmän symboleita on korvattu vinoviivoilla (3/ = 3┘ja /5 =┌5).
Vuonna 1947 Yhdysvaltain hammaslääkärijärjestö ADA (American Dental Association) suositteli käyttämään hampaiden numeroinnissa Palmer-järjestelmää. Symbolien käytön hankaluuden vuoksi Yhdysvalloissa on käytetty 1960-luvulta lähtien Universal-järjestelmää.
Universal-järjestelmä on lähinnä Yhdysvalloissa käytössä oleva hampaiden numerointijärjestelmä, jossa pysyvät hampaat ilmoitetaan numeroilla 1-32. Hampaiden numerointi alkaa oikean yläleuan viimeisestä hampaasta (ISO-järjestelmän hammas 18), joka on hammas numero 1. Oikean alaleuan viimeisin hammas on hammas numero 32 (ISO-järjestelmässä hammas 48).
Maitohampaat ilmoitetaan numeroiden sijaan kirjaimilla. ISO-järjestelmän maitohammasta numero 55 vastaa kirjain A, hammasta 54 kirjain B ja niin edelleen. Viimeisin kirjain on ISO-järjestelmän hammas 85, jota vastaa kirjain T.
Yhdysvaloissa on viime vuosina käytetty Universal-järjestelmän rinnalla myös kansainvälistä, Maailman terveysjärjestön (WHO) suosimaa ISO-järjestelmää.
Blinkhorn AS, Choi CL, Paget HE. An investigation into the use of the FDI tooth notation system by dental schools in the UK. Eur J Dent Educ 1998;2:39-41.
Peck S, Peck L. A time for change of tooth numbering systems. J Dent Educ 1993;57:643-647.
Turp JC, Alt KW. Designating teeth: the advantages of the FDI's two-digit system. Quintessence Int 1995;26:501-504.