6 tärkeää asiaa ksylitolista

Ksylitoli (xylitoli) on makeutusaine, jota käytetään purukumeissa ja pastilleissa. Se ehkäisee hampaiden reikiintymistä ja lasten korvatulehduksia.

1. Mitä on ksylitoli?

Ksylitoli on luonnosta peräisin oleva makeutusaine. Sitä esiintyy pieninä pitoisuuksina lukuisissa kasveissa. Esimerkiksi mansikka ja banaani ovat ksylitolin luontaisia lähteitä. Myös ihmisen elimistö valmistaa ksylitolia aineenvaihduntatuotteena.

Elintarvikekäyttöön ksylitolia valmistetaan kasvien kuitumateriaalista eli ksylaanista. Lähtömateriaalina voidaan käyttää maissia, pyökkiä tai koivua. Koivukuidun käytöstä juontaa juurensa ksylitolin toinen nimi, koivusokeri.

Ksylitoli löydettiin jo 1800-luvun lopulla saksalaisten ja ranskalaisten kemistien toimesta, mutta hammasystävälliset ominaisuudet keksittiin 1970-luvun alussa Turun yliopistossa. Silloin Suomessa valmistettiin maailman ensimmäiset ksylitolilla makeutetut purukumit ja pastillit.

Ksylitoli kuuluu polyoleihin eli sokerialkoholeihin. Makeutusaineena käytettävät sorbitoli, mannitoli ja maltitoli kuuluvat myös sokerialkoholeihin.

Ksylitoli eroa kemialliselta rakennekaavalta muista sokerialkoholeista. Ksylitolimolekyylissä on vain viisi hiiliatomia kun muissa sokerialkoholeissa on kuusi hiiliatomia.

Puhdas ksylitoli on hajuton, valkoinen ja rakenteeltaan kiteinen. Sen ulkonäkö muistuttaa tavallista pöytäsokeria (sakkaroosi).

Makeudeltaan ksylitoli on lähellä sakkaroosia eli tavallista pöytäsokeria. Sillä on viileän raikas jälkimaku, mikä johtuu nopeasta liukenemisesta suussa. Muut sokerialkoholit kuten  sorbitoli, mannitoli ja maltitoli ovat vähemmän makeita kuin ksylitoli.

Ksylitoli on hyvä sokerin korvaaja, sillä sen maku on lähellä tavallista sokeria (sakkaroosi) ja se sisältää energiaa yhtä paljon. Ksylitolin energia-arvo on 4,06 kcal/g eli noin 17 kJ/g.

Ksylitolin hitaan ja epätäydellisen imeytymisen vuoksi energiansaanti ksylitolista on noin 50 % verrattuna tavalliseen sakkaroosiin verrattuna.

2. Ksylitolin hyödyt?

Ksylitolin säännöllinen käyttö ehkäisee ientulehdusta (gingiviitti) ja hampaiden reikiintymistä (karies).

Ksylitoli voi vähentää hampaiden reikiintymistä ja ientulehdusta.
Ksylitolin käyttö vähentää haitallisten bakteereiden toimintaa ja määrää suussa, minkä ansiosta ksylitolin käyttö voi vähentää hampaiden reikiintymistä ja ientulehdusta.

Suositusten mukaisella annoksella (5-10 grammaa päivässä) ja säännöllisesti käytettynä ksylitolilla on useita terveysvaikutuksia.

Ksylitoli muun muassa

  • Hidastaa bakteeripeitteen (biofilmin) kasvua hampaiden pinnoilla.
  • Vaikeuttaa bakteereiden kiinnittymistä hampaan pinnalle.
  • Katkaisee happohyökkäyksen.
  • Voi ehkäistä reikiä aiheuttavan bakteerin siirtymistä vanhemmalta lapselle.
  • Vähentää lasten korvatulehduksia.
  • Lisää syljen eritystä.
  • Auttaa kuivan suun ongelmissa.
  • Auttaa painonhallinnassa.

Reikiä aiheuttavat bakteerit eivät käytä ksylitolia ravinnokseen

Ksylitoli ei sovi reikiä aiheuttavien bakteereiden (esim. streptococcus mutans) energialähteeksi johtuen sen kemiallisesta rakenteesta. Sokereista happoja tuottavat bakteerit eivät kykene hyödyntämään ksylitolia hapon muodostamiseen, kasvuun tai lisääntymiseen.

Bakteereiden kasvun ja lisääntymisen hidastuminen vähentävät sekä bakteereiden määrää suussa että heikentävät niiden kiinnittymistä hampaiden pinnoille. Hampaiden pinnoille heikosti kiinnittynyt bakteeripeite (biofilmi) on helppo harjata pois.

Ksylitoli katkaisee happohyökkäyksen

Ksylitoli katkaisee happohyökkäyksen (demineralisaatio) kiihdyttämällä syljeneritystä.

Happohyökkäys alkaa syömisen aikana kun suussa olevat bakteerit tuottavat ravinnon sokereista happoja hampaiden pinnoilla.

Normaalisti suussa on neutraalit (pH noin 7) olosuhteet. Kun pH laskee alle 5,5, alkaa kiillemineraalien liukeneminen hampaiden pinnoilta. Tämä voi aiheuttaa kiillevaurioita (hampaan kovan pinnan liukenemista).

Sylki pystyy korjaamaan pieniä kiillevaurioita. Syljestä saostuu takaisin hampaiden pinnoille kalsiumia, fosfaatteja ja fluoria. Lisäksi sylki sisältää antimikrobisia (bakteereita tappavia ja niiden kasvua hidastavia) aineita.

Syljen korjaamiskykyä kutsutaan remineralisaatioksi. Remineralisaatio ehkäisee hampaiden reikiintymistä eli kariesta. Remineralisaatiota voidaan nopeuttaa ksylitolilla, koska se kiihdyttää syljen eritystä.

Hampaat kestävät noin 5–6 happohyökkäystä vuorokaudessa. Silloin ruokailukertojen väliin jää tarpeeksi aikaa kiillevaurioiden korjautumiselle eli remineralisaatiolle. Mikäli happohyökkäyksiä on useammin kuin 5–6 kertaa päivässä, hampaiden uudelleen kovettumista ei ehdi tapahtua ja hampaat voivat reikiintyä.

Odottavat äidit

Raskausaikana suun happamuustaso laskee hormonitoiminnan seurauksena. Syljen hampaita korjaava vaikutus heikkenee, koska siinä on vähemmän kalsiumia ja muita remineralisaatioon vaikuttavia tekijöitä.

Remineralisaatiossa syljen sisältämät kalsium ja fosfori korjaavat pienet hammaskiilteeseen (hampaan kova pintakerros) tulleet vauriot, jotka ovat syntyneet ruokailun jälkeen bakteereiden tuottamien happojen vaikutuksesta (deminerlisaatio).

Odotusaikana välipalojen määrä voi lisääntyä pahoinvoinnin tai lisääntyneen ruokahalun takia. Samalla suun terveydelle haitallisten bakteereiden (streptococcus mutans, hiiva, lactobacilli) määrä lisääntyy.

Ksylitolituotteiden säännöllinen käyttö raskauden aikana vähentää suun terveydelle haitallisten bakteereiden määrää, estää niiden kiinnittymistä hampaan pinnalle ja vähentää näin ientulehdusta ja hampaiden reikiintymistä.

Äidin ksylitolin käyttö edistää myös tulevan lapsen suun terveyttä. Vaikka äidillä olisi paikatut hampaat ja paljon reikiä aiheuttavia bakteereja suussa, säännöllisellä ksylitolin käytöllä voidaan vähentää karies-bakteereiden tarttumisriskiä lapseen.

Lapsiperheet

Lapset saavat jossain vaiheessa lapsuuttaan kariesta aiheuttavan streptococcus mutans -bakteeritartunnan, yleensä omilta vanhemmiltaan.

Suun terveyden kannalta on kuitenkin edullista, jos bakteerin tartuntaa voidaan viivästyttää mahdollisimman pitkälle. Mikäli reikiä aiheuttava bakteeri ei ole tarttunut kun lapsi on kaksivuotias, tämä vähentää tutkimusten mukaan hampaiden reikiintymisongelmia eli kariesta aikuisena.

Streptococcus mutans -bakteerin siirtymistä vanhemmilta lapselle voidaan vähentää hyvällä suuhygienialla, säännöllisillä hammastarkastuksilla, välttämällä sylkikontakteja sekä vanhempien ksylitolin käytöllä.

Ksylitolituotteiden käytön voi aloittaa noin yksivuotiaasta lähtien. Ksylitolin käytön kannattaa aloittaa pienillä annoksilla.

Aikuisten tulee valvoa, ettei lapsi syö kerralla suurta määrää ksylitolituotteita. Liian iso määrä ksylitolia kerrallaan voi aiheuttaa vatsavaivoja ja ripulia.

Helposti murenevat ksylitolipastillit ovat pikkulapsille hyvä vaihtoehto. Kun maitoposkihampaat ovat puhjenneet, voi käyttää isompia ja kovempia pastilleja, jolloin ksylitolin suussaoloaika pitenee.

Noin 3 vuoden iässä voi harjoitella ksylitolipurukumin käyttöä. Silloin monet lapset ovat oppineet pureskelemaan purukumia nielemättä.

Ksylitolituotteita olisi hyvä käyttää ruokapöydässä. Leikkiessään pastilli tai purkka voi joutua hengitysteihin.

Suun terveyttä edistävien vaikutusten lisäksi ksylitolin on todettu vähentävän lasten välikorvan tulehduksia. Vaikutus johtuu todennäköisesti siitä, että ksylitoli hidastaa välikorvantulehduksia aiheuttavan bakteerin (streptococcus pneumonia) kasvua.

Ksylitolin käyttö vähentää lasten välikorvan tulehduksia ja hampaiden reikiintymistä.
Ksylitolin käyttö vähentää lasten välikorvan tulehduksia sekä hampaiden reikiintymistä.

Kouluikäiset lapset ja nuoret

Säännöllinen ksylitolin käyttö tulisi aloittaa viimeistään pysyvien hampaiden puhjetessa. Tämän takia ksylitolin säännöllistä käyttöä suositellaan erityisesti 5–13 -vuotiaille.

Hampaan kiilteen (hampaan kova pintakerros) kehitys jatkuu vielä hampaan puhkeamisen jälkeen. Syljen mineraalit, kuten kalsium, fosfaatti ja fluori vaikuttavat lopullisen kiilteen muodostumiseen. Ksylitoli osallistuu tähän tapahtumaketjuun lisäämällä syljeneritystä.

Teinit voivat olla kariesalttiissa iässä, jos lapsuuden elämäntavat ja ruokailutottumukset muuttuvat, välipalojen määrä lisääntyy ja taskurahaa käytetään makeisten, limsojen ja urheilujuomien ostamiseen.

Teinien vastarintaan on vaikea puuttua, mutta rajoitusten sijaan heille voi tarjota hammasystävällisiä tuotteita. Ksylitolituotteet ovat monelle nuorelle mieluisa vaihtoehto tavallisten sokerituotteiden sijasta.

Ksylitolin käyttö herkuttelun jälkeen katkaisee happohyökkäyksen ja tarjoaa näin nuorille hampaille lisää suojaa.

Hampaiden puhkeamisiässä voidaan aloittaa oikomishoito, mikäli henkilöllä on hampaiston normaalia kehitystä tai haittaava purentavirhe.

Oikomiskojeiden asentaminen hampaisiin voi lisätä hampaiden reikiintymisriskiä, koska bakteereiden määrä suussa lisääntyy. Myös hampaiden puhdistuksesta voi tulla vaikeampaa kuin aikaisemmin.

Ksylitolin säännöllinen käyttö oikomishoidon aikana vähentää hampaiden reikiintymistä ja ientulehdusta, koska se karsii haitallisten bakteerien määrää sekä estää niiden kiinnittymistä hampaiden ja oikomiskojeiden pinnoille.

Ksylitolipastillit sopivat hyvin oikomishoidossa oleville, mutta myös ksylitolipurkka voi sopia jossain tapauksissa. Neuvoa voi kysyä oikomishoidon hammaslääkäriltä tai suuhygienistiltä.

Kärsitkö diabeteksesta?

Ksylitoli voi olla diabeetikoille hyvä vaihtoehto, koska sen glykeeminen indeksi on alhainen.  Toisin sanoen ksylitolilla on pieni vaikutus veren sokeri- ja insuliinitasoihin. Matalan glykeemisen indeksin ansiosta energiaa vapautuu hitaasti ja tasaisesti.

Diabeetikoilla on korkea riski sairastua hampaiden kiinnityskudoksien sairauteen (parodontiitti), varsinkin jos suuhygienia on puutteellinen. Hoitamaton kiinnityskudosten tulehdus puolestaan voi pahentaa diabeteksen hoitotasapainoa.

Diabetes lisää hampaiden reikiintymisriskiä (kariesriski), koska syljen sokeripitoisuus voi kohota korkeaksi ientaskunesteen ja sylkirauhasten kautta.

Diabeetikon  syljeneritys voi olla vähentynyt lääkityksen takia. Kuivassa suussa sylki ei suojaa ja huuhtele hampaita, jolloin reikiintymisriski lisääntyy.

Diabeteslääkkeet voivat aiheuttaa mikrobi-infektioita suussa, ienverenvuotoa ja pitkittyneitä tulehduksia.

Hyvä päivittäin suuhygienia ja säännölliset hammastarkastukset käynnit ovat ensisijaisesti tärkeitä diabeetikon suun hoidossa. Ksylitoli toimii säännöllisesti käytettynä hyvänä apuna vähentäen hampaiden bakteeripeitteen (biofilmi) kasvua ja kiihdyttämällä syljen eritystä.

Kärsitkö kuivasta suusta?

Kuivan suun (kserostomia) oireita voivat olla arka suu, kielikipu, limakalvojen poltteleva tunne, pahanhajuinen hengitys, metallin maku sekä suun hiivatulehdukset. Nieleminen, puhuminen ja hammasproteesien pitäminen voi olla vaikeaa tai jopa kivuliasta.

Mikäli suussa ei ole sylkeä, normaali puolen tunnin happohyökkäys ruokailun jälkeen voi kestää huomattavasti pidempään. Syljen hampaita suojaavan ja huuhtelevan vaikutuksen puuttuminen altistaa hampaat reikiintymiselle (karies) hyvin lyhyessä ajassa.

Normaaliin ikääntymiseen kuuluu syljenerityksen väheneminen, mutta myös tietyt lääkkeet ja sairaudet voivat aiheuttaa suun kuivuuden tunnetta.

Verenpaine- ja psyykenlääkkeet sekä väsyttävät antihistamiinit ovat tunnettuja kuivasuisuutta aiheuttavia lääkkeitä. Sairautta hoitavan lääkärin kanssa voi keskustella lääkkeen vaihtamisesta sopivampaan.

Sairauksista Parkinsonin taudin, diabeteksen, reuman ja menopaussin tiedetään aiheuttavan suun kuivuutta.

Kasvojen ja leukojen alueen sädehoidot aiheuttavat syljenerityksen vähenemistä johtuen sylkirauhasten saamasta säteilystä.

Ksylitolipurkan tai -pastillin käyttö stimuloi syljeneritystä ja nostaa syljen kykyä neutraloida bakteerien tuottamia happoja. Suun happamuustaso (pH) palaa nopeammin ennalleen ja lisääntynyt syljeneritys huuhtele ja suojaa hampaita.

Ksylitoli auttaa kuivan suun oireisiin.
Ksylitolin käyttö lisää syljeneritystä sekä auttaa raikastamaan hengityksen.

3. Ksylitolin käyttö

Ksylitolin hyödyt karieksen ehkäisyssä saavutetaan pitkäaikaisella ja säännöllisellä käytöllä. Lisäksi ksylitolin suussaoloajalla on merkitystä terveyshyötyjä ajatellen. Huomioi ksylitolin käytössä seuraavat asiat:

  • Käytä ksylitolituotteita heti aterioiden jälkeen 3–5 kertaa päivässä.
  • Pureskele ksylitolipurukumia 5–10 minuuttia kerrallaan tai syö 2 ksylitolipastillia peräjälkeen.
  • Suositeltu päiväannos on 5–10 grammaa.
  • 5 grammaa ksylitolia tarkoittaa 8–10 ksylitolipastillia tai 6 täysksylitolipurukumia.

Myös lyhytaikaisesta tai satunnaisesta ksylitolin käytöstä on hyötyä, jos nauttii ksylitolituotteista välittömästi atrioiden tai välipalojen jälkeen. Ksylitoli katkaisee happohyökkäyksen ja ehkäisee siten hampaiden reikiintymistä.

Happohyökkäyksessä suun olosuhteet muuttuvat happamaksi bakteereiden toiminnan seurauksena ja hammaskiilteestä liukenee mineraaleja.

Ksylitolin käyttö ei korvaa hampaiden harjausta ja hammasvälien puhdistusta. Hampaat on hyvä harjata aamuin illoin fluorihammastahnalla ja aterioiden jälkeen voi syödä ksylitolipastilleja ja -purukumia.

4. Haittavaikutukset

Kaikki sokerialkoholit imeytyvät ruoansulatuskanavassa hitaammin ja epätäydellisemmin kuin sokeri. Tästä syystä suuri määrä ksylitolia voi aiheuttaa vatsavaivoja ja jopa ripulia. Ksylitolin vatsaoireiden ilmaantuvuus ja ksylitolin sietokyky ovat yksilöllisiä.

Vatsavaivojen välttämiseksi ksylitolia kannattaa nauttia suuren kerta-annoksen sijaan pieninä annoksina useita kertoja päivässä. Lasten ei tulisi nauttia ksylitolia korkeintaan 10 grammaa vuorokaudessa.

Mikäli kotonasi on koira, ksylitolituotteiden säilytykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ksylitoli saa koiran elimistössä aikaan voimakkaan insuliinierityksen, mikä voi johtaa hypoglykemiaan. Hypoglykemia tarkoittaa, että verensokeri laskee liian matalaksi. Jo viisi palaa ksylitolipurukumia voi aiheuttaa kymmenkiloisen koiran vakavan hypoglykemian.

5. Eri ksylitolituotteet

Ksylitolipurukumi

Ksylitolipurukumia pureskella 5–10 minuuttia, jonka aikana ksylitoli irtoaa purukumista. Pureskelu vilkastuttaa syljeneritystä, koska se aktivoi sylkirauhasten toimintaa. Runsas syljeneritys huuhtele ja suojaa hampaita nostamalla suun happamuuden (pH) ruokailun jälkeen neutraalille tasolle.

Purenta- ja leukanivelvaivoista kärsiville ei suositella purukumin pureskelua, vaan heille sopivampi vaihtoehto ovat esimerkiksi ksylitolipastillit.

Ksylitolipurukumi ja happohyökkäys.
Ksylitolipurukumin käyttö lisää syljeneritystä ja sopii hyvin erityisesti ruokailujen jälkeen katkaisemaan hampaiden happohyökkäyksen.

Ksylitolipastillit

Myös ksylitolipastillit vilkastuttavat syljeneritystä. Pastillit nautitaan heti ruokailujen jälkeen.

Parhaan tehon saavuttamiseksi yhden pastillin sijaan kannattaa syödä kaksi pastillia peräjälkeen.  Näin pastillien sisältämä ksylitoli viipyy suussa pidempään, jolloin sen terveysvaikutukset hampaille korostuvat.

Ksylitolipastillit soveltuvat erityisesti lapsille, kehitysvammaisille sekä purenta- ja leukanivelvaivaisille.

Pienille lapsille on saatavana murenevia ksylitolipastilleja, jolloin ne hajoavat ja liukenevat helposti suussa ja minimoivat pastillien hengitysteihin joutumisen vaaraa.

Ksylitolimakeiset

Ksylitolilla makeutetut karkit ja suklaa ovat hammasystävällisiä ja sopivat kaikille.  Niillä ei kuitenkin ole samoja terveysvaikutuksia kuin säännöllisesti käytetyillä täysksylitolituotteilla.

Ksylitolimakeiset sopivat diabeetikoille, koska ksylitoli imeytyy hitaasti ja epätäydellisesti. Epätäydellisen imeytymisen vuoksi ksylitolimakeiset sopivat hyvin myös laihduttajille.

Ksylitolilla makeutettuja makeisia ei voi kuitenkin syödä mielin määrin, koska suuri määrä ksylitolia aiheuttaa vatsavaivoja tai jopa ripulia.

Kiteinen ksylitoli ruoanlaittoon ja leivontaan

Valmiiden ksylitolituotteiden lisäksi on saatavilla kiteistä ksylitolia, jota käytetään tavallisen pöytäsokerin (sakkaroosi) tapaan. Se laajentaa ksylitolin käyttökohteita ja mahdollistaa ksylitolin saamisen muutenkin kuin purukumin, pastillien tai makeisten muodossa.

Kiteinen ksylitoli on yhtä makea kuin pöytäsokeri ja sillä on hyvä jälkimaku toisin kuin monilla keinomakeuttajilla. Kiteisellä ksylitolilla voidaan sokeroida puurot, murot, kiisselit, rahkat, marjat, jogurtit ja muut välipalat sekä jälkiruoat. Myös kahvia, teetä ja kaakaota voidaan makeuttaa ksylitolilla.

Kiteinen ksylitoli sopii leivontaan, sillä se kestää hyvin kuumentamista. Taikinan kohottamiseen tarvitaan kuitenkin pöytäsokeria, leivinjauhetta tai ruokasoodaa, sillä leivinhiiva ei pysty hyödyntämään ksylitolia taikinan kohottamiseen.

Leipomisessa kannattaa huomioida myös se, että paiston aikana ksylitoli ei hajoa eikä muodosta leivonnaisiin ruskeaa väriä pöytäsokerin tapaan. Värin pitää leivonnaisiin tulla muista reseptin aineksista, esimerkiksi kananmunasta tai maidosta.

Ksylitolista voi tehdä esimerkiksi rahkalettuja (syrnikit) seuraavasti:

  • 250 g (1 purkki) maitorahkaa
  • 2 kananmunaa
  • ½ dl koivusokeria
  • ½ dl vehnäjauhoja.

Vehnäjauhot voi tarvittaessa korvata manteli- ja kaurajauhoilla.

Sekoita kaikki ainekset ja annan taikinan tekeytyä 15–20 minuuttia. Levitä kasviöljyä paistinpannulle ja paista hitaasti miedolla lämmöllä.

Hammastahnat ja suuvedet

Ksylitolia käytetään hammastahnoissa ja suuvesissä makeutusaineena.Useisiin hammastahnoihin on lisätty fluorin lisäksi ksylitolia. Ksylitoli heikentää reikiä aiheuttavien bakteereiden aineenvaihduntaa ja katkaisee happohyökkäyksen.

Suuvedet ja hammastahnat on makeutettu ksylitolilla.
Monet hammastahnat ja suuvedet on makeutettu ksylitolilla.

Lääkkeet

Monet pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetut lääke- ja vitamiinivalmisteet makeutetaan ksylitolilla hammasvaurioiden ehkäisemiseksi.

Erityisesti hampaiden ja suun hyvinvointiin tarkoitetut lääkkeet ovat makeutettu ksylitolilla. Näitä ovat esimerkiksi lasten hampaiden puhkeamiskipujen lievittämiseen tarkoitetut geelit, kuivasuisille tarkoitetut suusuihkeet ja remineralisaatiota (hampaan pinnan kovettumista) edistävät huuhteluliuokset.

6. Mitä ksylituotteet sisältävät?

Makeutusaineet

Ksylitolituotteiden makeutusaineina käytetään ksylitolia, sorbitolia, mannitolia ja maltitolia eri pitoisuuksina.

Ksylitolia (E967) esiintyy marjoissa ja kasveissa, esimerkiksi mansikoissa ja banaaneissa. Teollisesti ksylitolia tehdään maissista, koivusta tai pyökistä.

Sorbitoli (E420) on sokerialkoholi kuten ksylitolikin. Luonnossa sorbitolia esiintyy esimerkiksi omenoissa, luumuissa ja pihlajanmarjoissa. Teollisesti sorbitolia valmistetaan tärkkelyksestä.

Mannitoli (E421) on sokerialkoholi, mutta vähemmän makea kun sokeri. Mannitolia esiintyy luonnossa mannasaarnessa (Fraxinus ornis), sienissä, sellerissä ja oliiveissa. Teollisesti mannitolia valmistetaan mannoosista, fruktoosista tai glukoosista.

Maltitolisiirappi (E965) on sokerialkoholi, jota valmistetaan luontaisesta maltoosi-sokerista. Sen raaka-aineena käytetään usein maissisiirappi. Maltitolisiirappi on yhtä makea kun tavallinen sokeri (sakkaroosi).

Asesulfaami K (E950) on keinotekoinen makeutusaine, jota käytetään ksylitolipurukumeissa aromivahventeena. Se lisää ksylitolipurukumin maun kestävyyttä. Asesulfaami K on noin 100–200 kertaa tavallista sokeria (sakkaroosi) makeampaa, mutta ei sisällä energiaa.

Purukumin perusmassa

Purukumin perusmassa on aine, josta purukumin makeutusaineet ja aromit vapautuvat pureskeltaessa.

Perusmassa ei sisällä ravintoaineita, eikä se liukene ruuansulatuksessa. Se on useamman aineen seos, jonka koostumus vaihtelee eri valmistajien mukaan. Tyypillisiä ainesosia ovat synteettiset kumit, luonnonkumit, puuhartsit, parafiini tai mikrokiteiset vahat, kasviöljy, GMS (glyserylmonostrearaatti) ja täyteaineet, esimerkiksi talkki.

Luonnonkumille allergisille henkilöille ei suositella luonnonkumia sisältäviä purukumeja. Valmistajien sivuilta tai tuotepakkauksesta voi tarkistaa, mitkä tuotteet eivät sisällä luonnonkumia.

Makua, ulkonäköä ja säilyvyyttä lisäävät aineet

Ksylitolituotteissa sakeuttamis- ja stabilointiaineena käytetään arabikumia (E414). Arabikumia saadaan tiettyjen akasialajien maitiaisnesteestä, jota tihkuu puihin tehdyistä haavoista.

Sakeuttamisaineet muuttavat ohuen, juoksevan aineen sakeammaksi. Stabilointiaineet sitovat tuotteen ainesosat yhteen, kiinteyttävät sen koostumusta ja parantavat nesteensitomiskykyä.

Glyseroli (E422) on kosteudensäilyttäjä, jota esiintyy rasvoissa. Glyserolia voidaan valmistaa esimerkiksi eläinrasvoista tai synteettisesti.

Hapettumisenestoaine butyylihydroksitolueeni (E321) on antioksidantti, jota käytetään toisinaan purukumin perusmassan säilyvyyden parantamiseksi.

Emulgointiaine lesitiiniä (E322) esiintyy esimerkiksi munankeltuaisessa, auringonkukassa ja soijapavuissa. Emulgointiaine vaikuttaa tuotteet koostumukseen, ulkonäköön ja suutuntumaan sekä säilyttää nämä ominaisuudet tuotteiden kuljetuksen ja varastoinnin aikana.

Väriä ksylitolituotteisiin saadaan esimerkiksi lääkehiilestä (E153), joka värjää salmiakin tummaksi. Valkoinen väri titaanidioksidi (E171) puolestaan valmistetaan titaanipitoisista mineraaleista.

Kelta-oranssia väriä, beetakaroteenia (E160a), saadaan porkkanasta, vihreistä lehtivihanneksista, tomaatista, aprikoosista ja ruusunmarjasta.  Myös kurkumiini  (E100) värjää tuotteet kelta-oranssiksi. Sitä uutetaan Curcuma longa –kasvin juuresta.

Makua ksylitolituotteisiin saadaan luontaisista aromeista sekä hedelmämehutiivisteistä. Makua saadaan esimerkiksi mangosta, mustaviinimarjasta ja porkkanasta. Omenahapolla (E269) pyritään tuomaan hedelmämaut esiin.

Pintakäsittelyaineet kuten mehiläisvaha (E901) ja karnaubavaha (E903) antavat tuotteelle kauniin kiiltävän pinnan. Karnaubavahaa saadaan brasilialaisen Copernicia cerifera -palmun lehdistä.

Kirjallisuus