Purentavirheet ja niiden hoito

Normaali purenta

Hammaskaarten muoto ja symmetria

Normaalissa purennassa ylä- ja alahampaat muodostavat symmetriset ja tasaiset, U-kirjaimen muotoiset hammaskaaret. Optimaalisessa purennassa ei esiinny hammaspuutoksia, hammaskaarten ahtautta eikä hampaiden epäedullisia kallistuksia. Hammaskaarten keskiviivat tulisi olla kasvojen keskiviivan kanssa yhtenevät.

Ylipurennat

Normaalissa purennassa yläleuan hammaskaari on hieman alaleuan hammaskaarta leveämpi. Yhteen purtaessa ylä- ja alahammaskaaret sopivat toisiaan vasten siten, että ylähampaiden ulkopinta on ulompana kuin alahampaiden ulkopinta.

Yläetuhampaat peittävät alaetuhampaiden kärkeä muutaman millimetrin ja alaetuhampaan terä koskettaa yläetuhampaiden suunpuoleista pintaa.

Purentasuhteet

Yläkulmahampaiden kärki osuu alakulmahampaan ja alaneloshampaan väliin. Ensimmäinen yläposkihammas sijaitsee hampaat yhteen purtaessa hieman ensimmäistä alaposkihammasta taaempana.

Speen kurva

Normaalissa purennassa purentatasot eivät ole täysin tasaiset vaan hampaissa on pieniä kallistuksia ja tasoeroja. Tämä mahdollistaa leukanivelten ja puremalihasten tehokkaan työskentelyn.

Speen kurvalla tarkoitetaan alaleuan hampaiden muodostamaa luonnollista kaarta. Speen kurvassa poskihampaat ja etuhampaat ovat hieman ylempänä kuin välihampaat (premolaarit).

Speen kurva on maitohampaissa hyvin lievä tai lähes suora. Speen kurva alkaa muodostua noin kuuden vuoden iässä, kun keskimmäiset etuhampaat ja ensimmäiset poskihampaat puhkeavat. Speen kurva muotoutuu kunnes kaikki pysyvät hampaat ovat puhjenneet.

Ikääntymisen myötä hampaiden kuluminen ja poistot vaikuttavat myös Speen kurvan muotoon.

Wilsonin kurva

Wilsonin kurvalla tarkoitetaan alaleuan väli- ja poskihampaiden kallistumista sisäänpäin. Tällöin hampaiden ulkopinnan kärki (kuspi) on noin 1–2 mm alempana kuin sisäpinnan kärki.

Wilsonin kurvan ansiosta hampaiden sivuttaisliikkeet ohjautuvat optimaalisesti ja tasaisesti hampaiden ulkopintoja vasten.

Kasvojen ja purennan kehitys

Kasvojen luuston kehitys ja kasvu

Kasvojen luut alkavat kehittyä sikiöllä raskauden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Vastasyntyneen yläleuka ja keskikasvot ovat hyvin pienet. Nenäontelo sijaitsee aikuisen kasvoihin verrattuna ylhäällä silmäkuoppien välissä. Vastasyntyneen poskiontelot ovat kehittymättömät.

Vastasyntyneen alaleuka on kaksiosainen. Alaleuan kärjen kohdalla oleva sauma luutuu ensimmäisen vuoden aikana. Vastasyntyneen alaleuka on lähes suora, mutta sen muoto muuttuu kulmikkaaksi jo ensimmäisten vuosien aikana. Kaikista kasvojen luista alaleuan muoto ja koko muuttuvat kasvojen kasvun myötä eniten.

Kasvojen ja leukojen kasvu on erityisen nopeaa noin 6–9 vuotiailla sekä murrosiän alkuvaiheessa. Kuten pituuskasvun osalta, myös kasvojen ja leukojen kasvuvauhdissa ja ajoituksessa on kuitenkin huomattavia yksilöllisiä eroja.

Alaleuka kasvaa kasvojen ja leukojen luista kaikkein pisimpään. Sekä ylä- että alaleuan vähäinen kasvu jatkuukin läpi koko elämän.

Purennan kehitys

Purennan kehitys alkaa ensimmäisten maitohampaiden puhkeamisesta ja kehittyy aina viimeisten pysyvien hampaiden puhkeamiseen asti.

Leukaluiden vähäisen kasvun sekä hampaistossa tapahtuvien muutosten kuten hampaiden poistojen ja kulumien vuoksi purennassa tapahtuu hidasta muutosta läpi koko elämän.

Maitohampaiden hammaskaaret ovat puoliympyrän muotoiset. Etu- ja kulmahammasalueella on normaalisti aukkoja, jotka sulkeutuvat leveämpien, pysyvien hampaiden puhjettua.

Pysyvien hampaiden puhjetessa hammaskaarten leveys kasvaa. Leveyskasvu tuo lisää tilaa puhkeaville, maitohampaita kookkaammille pysyville hampaille. Hammaskaarten leveyskasvu päättyy noin 14 vuoden iässä.

Purennan kehittyminen on perimän eli geenien sekä ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksen tulos. Geenit vaikuttavat leukojen kasvun ajoittumiseen sekä kasvun voimakkuuteen. Ympäristötekijöitä ovat tekijät, jotka vaikuttavat geenien ohella purennan kehittymiseen.

Yleisimpiä ympäristötekijöitä ovat muun muassa haitalliset tavata kuten pitkäaikainen peukalon tai tutin imeminen, nenän ja nielun pitkäaikaiset tulehduksen sekä oikomishoito. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat millaiseksi purenta geenien ohjaamaan lopulta muodostuu.

Ympäristötekijöillä on suuri vaikutus siihen, mihin asentoon puhkeavat hampaat asettuvat ja millaiseksi hammaskaaret muodostuvat.

Suurin osa hampaiden asentoon ja purentaan vaikuttavista voimista aiheutuu hampaita ympäröivien lihasten toiminnasta.

Suun ulkopuolelta hampaiden asentoon ja hammaskaarten muotoon vaikuttavat huulten ja poskien pieni, mutta jatkuva paine hampaisiin. Vastakkainen voima suun sisäpuolelta aiheutuu kielen asennosta ja liikkeistä.

Huulten, poskien ja kielen aiheuttama paine hampaisiin on pientä, mutta jatkuvaa. Nämä hampaisiin kohdistuvat voimat vaikuttavat pitkän ajan kuluessa hampaiden asentoihin ja lopulta hammaskaarten muotoon ja purennan kehitykseen.

Purentavirheet

Purentavirheenä pidetään sellaista poikkeamaa normaalista purennasta, joka haittaa pureskelua, ulkonäköä tai puhumista.

Purentavirheiden yleisyys riippuu purentavirheen määritelmästä. Tiukan kriteeristön mukaan ihannepurenta on nykyväestöllä harvinainen, ja purentavirheiden yleisyys yli 80 %. Väljempienkin kriteereiden mukaan purentavirheiden yleisyys on noin 60 %.

Länsimaissa yleisin purentavirhe on alaetuhampaiden ahtaus. Murrosikäisistä noin puolella on etuhampaiden ahtautta ja aikuisista vain noin kolmanneksella ei ole etuhampaiden ahtautta.

Etuhampaiden ahtauden ohella alaleuan pienestä koosta johtuvat purentavirheet ovat yleisiä etenkin länsimaissa. Pienestä alaleuasta johtuvan purentavirheen (II-luokan purentavirhe) yleisyys länsimaissa on noin 10–20 %.

Hammaskaarten ahtaus

Hammaskaarten ahtaus on yleisin purentavirhe, jota esiintyy yli puolella aikuisista. Maitohampaissa hammaskaarten ahtaus on hyvin harvinaista. Hammaskaarten ahtautuessa hampaat menevät limittäin, voivat kiertyä ja kallistua.

Yleisimmin hammaskaarten ahtaus näkyy etuhampaiden ahtautena. Hammaskaarten ahtaudelle altistavat perimän lisäksi ennenaikaiset maitohampaiden menetykset sekä haitalliset tavat kuten pitkäaikainen peukalon tai tutin imeminen sekä suuhengitys.

Hammaskaarten ahtauden hoito tapahtuu laajentamalla hammaskaaria oikomalla sekä tarvittaessa hiomalla hieman (noin 0,1–0,5 mm) hammasväleistä. Harvoissa tapauksissa voidaan joutua poistamaan hampaita.

Leukojen kasvusta johtuen hammaskaarten ahtaus pahenee iän myötä.

Distaalipurenta (II-luokan purenta)

Distaalipurenta tarkoittaa, että alaleuan hampaat sijaitsevat ylähampaisiin nähden liian takana. Yleensä syynä on yläleukaan nähden liian pieni alaleuka. Distaalipurentaa esiintyy noin 20 %:lla aikuisista.

Perintötekijöiden ohella haitalliset tavat ja tottumukset kuten pitkäaikainen tutin tai peukalon imeminen lapsuudessa tai suuhengitys altistavat distaalipurennalle.

Distaalipurennan hoidossa pyritään vaikuttamaan usein ongelmana olevan pienen alaleuan kokoon. Kasvuvaiheessa olevilla lapsilla ja nuorilla leukojen kasvuun voidaan vaikuttaa erilaisilla oikomiskojeilla.

Aikuisilla leukojen kasvuun ei enää voida vaikuttaa, ja vakavissa distaalipurennoissa hoitona voi olla alaleuan siirtäminen eteenpäin kirurgisesti.

Mesiaalipurenta (III-luokan purenta)

Mesiaalipurennassa alaleuka sijaitsee yläleukaan nähden liian edessä. Syynä voi olla liian suuri alaleuka tai liian pieni yläleuka. Usein vika on molemmissa leuoissa.

Mesiaalipurennalle altistavat perinnölliset tekijät. Mesiaalipurentaa esiintyy enemmän alkuperäisväestöillä sekä aasialaisilla. Mesiaalipurennan hoito pyritään aloittamaan mahdollisimman varhain, usein jo alle kouluikäisenä.

Oikomishoidolla pyritään hillitsemään alaleuan kasvua ja tarvittaessa laajentamaan ylähammaskaarta.

Aikuisiällä tehtävä mesiaalipurennan hoito voi vaativissa tilanteissa edellyttää alaleuan kirurgista siirtoa taaksepäin.

Avopurenta

Avopurenta tarkoittaa purentavirhettä, jossa ylä- ja alahampaat eivät ole kontaktissa yhteen purtaessa. Edestäpäin katsottuna ylä- ja alahampaiden välissä on rako. Avopurentaa voi esiintyä sekä etuhammasalueella että sivuhammasalueella.

Avopurennalle altistavat haitalliset tavat ja tottumukset kuten pitkäaikainen tutin tai peukalon imeminen. Tuttia tai peukaloa imettäessä hampaat (yleensä etuhampaat) eivät pääse puhkeamaan samaa tahtia kuin muut hampaat.

Etuhampaiden avopurenta voi aiheuttaa ongelmia syömisessä kuten ruoan haukkaamisessa. Lisäksi avopurenta voi vaikeuttaa puhumista kuten s-äänteen lausumista.

Syvä purenta

Normaalissa purennassa yläetuhampaiden kärjet peittävät yhteen purtaessa noin 2–3 mm alaetuhampaiden kärjistä. Syvällä purennalla tarkoitetaan tilannetta, jossa yläetuhampaat peittävät suurimman osan tai kokonaan alaetuhampaista.

Vakavissa tilanteissa alaetuhampaiden kärjet eivät pure etuhampaiden sisäpinnoille vaan yläetuhampaiden taakse suulakeen. Syvä purenta johtuu usein pienestä alaleuasta (distaalipurenta).

Ristipurenta

Normaalissa purennassa yläetuhampaat purevat alahampaiden ulkopuolelle. Ristipurennassa alahampaat purevat ylähampaiden ulkopuolelle.

Ristipurenta voi johtua hampaiden virheasennoista, jolloin yläleuan hampaat ovat usein kallistuneina sisäänpäin ja alaleuan hampaat ulospäin.

Myös ylä- ja alaleuan epäsuhtainen koko ja epäsymmetria voivat aiheuttaa ristipurentaa. Esimerkiksi pieni yläleuka ja suuri alaleuka aiheuttavat usein ristipurentaa (mesiaalipurenta).

Saksipurenta

Saksipurenta tarkoittaa sivustahampaiden virhepurentaa, jossa alahampaiden purupinnat purevat ylähampaiden sisäpuolelle siten, että purupinnat eivät kohtaa.

Saksipurenta voi johtua hampaiden virheasennosta, joka voi aiheutua hampaan väärästä puhkeamissuunnasta. Myös leukojen koon epäsuhta kuten liian leveä yläleuka tai kapea alaleuka voivat aiheuttaa saksipurennan.

Miksi purentavirheet ovat yleistyneet?

Purentavirheet ovat länsimaissa nykyään noin 2–3 kertaa yleisempiä kuin muutama sata vuotta sitten. Säilyneiden kallojen perusteella hampaiden ahtaudet ja asentovirheet olivat nykyistä harvinaisempia.

Samansuuntaisia havaintoja nähdään myös nykyään, kun verrataan kehittyneiden maiden sekä alkukantaisten heimojen asukkaita. Esimerkiksi tyynen valtameren ja Australian alkuperäisasukkailla hampaiden ahtaus ja alaleuan pienileukaisuus ovat harvinaisia. Sen sijaan suuren alaleuan aiheuttamat purentavirheet ovat yleisempiä kuin länsimaissa.

Verrattaessa modernien länsimaisten sekä tuhansia vuosia vanhojen kallojen hampaita, purennan lisäksi hampaiden lukumäärissä sekä koossa on havaittu muutoksia.

Länsimaisten nykyihmisten hampaat ovat kooltaan keskimäärin pienempiä, samoin hampaiden lukumäärä on pienempi kuin muutama tuhat vuotta sitten.

Nykyään 20-vuotiaista noin 90 %:lla on vähintään yksi puhkeamaton tai osittain puhjennut viisaudenhammas. Aiemmin puhkeamattomat hampaat olivat huomattavasti harvinaisempia.

Länsimaissa monet purentavirheet johtuvat nykyään etenkin alaleuan pienestä koosta, jota hampaiden koon pieneneminen ja hampaiden lukumäärän väheneminen eivät ole täysin kompensoineet.

Yksi mahdollinen selitys leukojen koon pienenemiselle on nykyaikainen pehmeä ruoka ja tarvittava pureskelun vähäisyys. Aiemmin kypsentämätön ruoka jota ei oltu pilkottu vaati huomattavasti enemmän pureskelua.

Mitä purentavirheet aiheuttavat?

Syöminen

Hampaiden tehtävät pureskelussa voidaan jakaa ruoan haukkaamiseen ja sen pilkkomiseen. Esimerkiksi leipää syödessä etuhampaat haukkaavat palan, jota takahampaat pienentävät nieltäviksi palasiksi. Etuhampaiden avopurenta, syvä purenta ja ristipurenta voivat vaikeuttaa haukkaamista.

Avopurennassa etuhampaat eivät ota yhteen purtaessa kiinni, jolloin haukkaaminen on vaikeaa. Vakavassa syväpurennassa alaetuhampaiden kärjet purevat yläetuhampaiden taakse suulakeen, jolloin haukatessa ruoka jää alaetuhampaiden ja suulaen väliin. Kovaa tai kuumaa ruokaa haukattaessa tämä voi aiheuttaa suulaen limakalvon vaurioita.

Väli- ja poskihampaiden puutokset, epäedulliset kallistumat ja kulumat heikentävät ruoan pureskelukykyä. Esimerkiksi takahampaiden saksi- tai ristipurenta voivat estää ruoan tehokkaan pureskelun.

Puhuminen

Suu ja suuontelo vaikuttavat monella tavalla puheeseen ja äänen muodostumiseen. Äänen muodostuksessa nielu, suuontelo ja pääontelot vaikuttavat äänen resonanssiin. Suuontelossa tähän vaikuttavat suuontelon muoto, kieli, posket ja huulet.

Virheellinen purenta voi vaikuttaa äänen muodostamiseen. Esimerkiksi etuhampaiden avopurenta voi vaikuttaa puheeseen siten, että puhe on “honottavaa”.

Nenäsointisuus eli honotus ilmenee yleensä nenän kautta tulevana ilman tuhisemisena painekonsonantteja (k, p, t, s) lausuttaessa.

Ulkonäkö

Ylä- ja alaleuka muodostavat huomattavan osan kasvoista ja vaikuttavat siten keskeisesti kasvojen ulkonäköön. Edestäpäin katsottuna leukojen koko vaikuttaa muun muassa kasvojen leveyteen. Leukojen kasvun epäsymmetriat puolestaan näkyvät kasvojen epäsymmetriana ja alakasvojen kiertymisenä oikealle tai vasemalle.

Sivuprofiilissa suuri yläleuka ja pieni alaleuka aiheuttavat voimakkaan kuperan profiilin. Pieni yläleuka ja suuri alaleuka puolestaan aiheuttavat suoran tai jopa kuperan kasvojen profiilin.

Suuri ja vahva alaleuka on liitetty miehillä maskuliinisuuteen. Tätä on käytetty hyväksi esimerkiksi animaatioissa ja piirretyissä elokuvissa, missä vahvojen henkilöiden yksi tärkeimmistä ominaispiirteistä on suuri alaleuka.

Leukanivel- ja puremalihasvaivat

Vakavat purentavirheet voivat vaikeuttaa ruoan pureskelua ja aiheuttaa siten tavanomaista suurempaa rasitusta leukanivelille sekä puremalihaksille.

Purentavirheet voivat olla altistava tekijä leukanivel- ja puremalihasongelmille, mutta selkeää tutkimusnäyttöä tästä ei kuitenkaan ole.

Purentavirheiden hoidon syynä ovat usein muut kuin leukanivel- tai puremalihasvaivojen hoito tai ennaltaehkäisy.

Purentavirheiden hoito?

Lasten purentavirheet pyritään havaitsemaan mahdollisimman pian, jotta purentavirheisiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain.

Leukojen epäsuhtaisesta koosta johtuviin purentavirheisiin voidaan puuttua lasten ja nuorten kasvuvaiheen aikana. Oikomishoidolla voidaan vaikuttaa leukojen kasvuun edistämällä tai hidastamalla leukojen kasvua oikomiskojeiden ja –laitteiden avulla.

Kasvun päätyttyä leukojen koon epäsuhdasta johtuvat purentavirheet voivat vaatia oikomishoitoon liitettävää kirurgista hoitoa. Kirurgisessa hoidossa leukojen epäsuhta voidaan korjata muuttamalla leukojen asentoa. Leukojen asentoa voidaan siirtää esimerkiksi eteen-, taakse-, ylös- tai alaspäin.

Leukojen koon ja asennon ohella purentavirheitä voidaan korjata muuttamalla hampaiden asentoa. Oikomishoidolla voidaan siirtää ja kallistaa hampaita halutulla tavalla.

Hampaiden oikomishoito?

Hampaiden oikomishoitoa kannattaa harkita, mikäli sinulla on hampaiston normaalia kehitystä tai pureskelua haittaava purentavirhe tai hampaiden asennot aiheuttavat esteettistä haittaa. Virheellinen purenta tai hampaiden virheasennot voivat heikentää pureskelukykyä, hankaloittaa hampaiden puhdistamista, aiheuttaa esteettistä haittaa tai altistaa leukanivel- tai puremalihaskivuille.

Valtaosa purentavirheistä aiheutuu perinnöllisistä syistä. Esimerkiksi vaikeudet hengittää nenän kautta vaikuttavat kasvojen kehitykseen ja voivat vaikuttaa leukojen kasvuun. Muita syitä voivat olla esimerkiksi pitkäaikainen peukalon tai tutin imeminen.

Etuhampaiden kallistumiset ja kiertymiset ovat tyypillisiä hampaiden asentovirheitä aikuisilla. Esteettisten haittojen lisäksi hampaiden kallistumat ja kiertymät voivat vaikeuttaa hampaiden puhdistamista ja altistaa hammaskiven kertymiselle, ientulehduksilla ja hampaiden reikiintymiselle.

Tavallisimmin oikomishoito tehdään 9–15 vuoden iässä. Tällöin leukojen kasvuun voidaan vielä vaikuttaa. Aikuisten oikomishoidossa leukojen kokoeroa voidaan korjata vain kirurgisesti, mutta hampaiden asentovirheitä voidaan hoitaa hampaiden oikomishoidolla.

Hampaiden oikomishoitoa voidaan tehdä myös alle kouluikäisille, jolloin hoidon aloittamisen syynä voi olla alaleuan ohjautuminen sivulle tai eteenpäin (risti- ja saksipurenta, progenia), kun hampaita purraan yhteen.

Oikomishoito tehdään oikomiskojeilla. Kasvuikäisillä nuorilla oikomiskojeilla voidaan vaikuttaa hampaiden asentojen lisäksi ylä- ja alaleuan kasvuun. Aikuisten oikomiskojeilla pyritään vaikuttamaan hampaiden asentoihin.

Perinteisten, hampaiden pintoihin kiinnitettävien brakettien (”hammasraudat”) ja metallisten kaarilankojen avulla tehtävän oikomishoidon rinnalle ovat tulleet lähes näkymättömät oikomiskiskot, kuten Invisalign-menetelmä.

Kuinka kauan oikomishoito kestää?

Lapsilla oikomishoito kestää yleensä pari vuotta ja se kytkeytyy kiinteästi leuan kasvuun ja pysyvien hampaiden puhkeamiseen.

Purentavirheitä sekä hampaiden häiritseviä asentovirheitä voidaan hoitaa myös aikuisiällä. Hampaiden lievät asentovirheet voidaan korjata melko nopeastikin, jolloin hoito kestää noin 2–12 kuukautta. Vaativammat hoidot voivat kestää vuodesta jopa kolmeen vuotta.

Hampaiden siirtyminen oikomishoidon seurauksena on yksilöllistä, joten samanlainen hoito voi kestää henkilöstä riippuen eri aikoja.

Aktiivisen oikomishoidon jälkeen hampaiden ”asettuminen” uuteen asentoon varmistetaan erilaisilla kiinteillä tai irroitettavilla ratkaisuilla. Yläleukaan voidaan tehdä irroitettava retentiokoje, jota käytetään oikomishoidon päätyttyä koko ajan ja noin 6 kuukauden kuluttua öisin. Etuhampaiden sisäpuolelle voidaan kiinnittää ohut ja huomaamaton metallilanka, joka estää hampaiden liikkumisen ja siirtymisen entisille paikoilleen.

Oikomiskojeet

Oikomiskojeet ovat joko irrotettavia oikomislevyjä tai -kojeita tai kiinteitä, hampaiden pintaan kiinnitettäviä braketteja eli ”hammasrautoja”. Sopivin oikomiskoje valitaan purentavirheen mukaan.

Irrotettava oikomiskoje tehdään muovista, ja sen pysymistä suussa voidaan parantaa kojeeseen lisättävien metallipinteiden avulla. Hoidosta riippuen irtokojetta voidaan käyttää joko jatkuvasti tai vain iltaisin ja öisin. Irrotettavan oikomiskojeen voi ottaa suusta syömisen tai puhdistuksen ajaksi.

Kiinteät oikomiskojeet (hammasraudat) koostuvat hampaiden ympärille kiinnitettävistä renkaista sekä hampaiden etupinnalle liimattavista kiinnikkeistä (braketit). Kiinteisiin oikomiskojeisiin kiinnitetään kaarilanka, joka liikuttaa hampaita halutulla tavalla.

Suun ulkoisia oikomiskojeita on muun muassa niskaveto, jonka avulla leukojen kasvuun vaikutetaan niskan takaa kiertävän kumivedon avulla. Niskaveto kiinnitetään poskihampaissa oleviin renkaisiin ja sitä käytetään useimmiten yöllä.

Oikomiskojeet, varsinkin kiinteät oikomiskojeet, saattavat ärsyttää suun limakalvoja. Avuksi voidaan käyttää kojeiden päälle laitettava suojavahaa tai suojaliuskaa (brakettilaastaria).

Hampaiden puhdistus oikomishoidon aikana

Oikomishoidon aikana hyvä suuhygienia on erittäin tärkeää. Varsinkin kiinteät oikomiskojeet edesauttavat bakteerien lisääntymistä (biofilmin) ja vaikeuttavat hampaiden puhdistamista. Tämän seurauksena hampaat saattavat reikiintyä ja ikeneet tulehtua.

Hampaiden ja oikomiskojeiden puhdistukseen joutuu oikomishoidon aikana kiinnittämään erityistä huomiota ja siitä johtuen puhdistaminen vie myös jonkin verran enemmän aikaa. Oikomishoidossa oleville on suunniteltu myös puhdistusta helpottavia omahoidon välineitä, kuten esimerkiksi erikoismuotoiltu hammasharja ja sähköhammasharjan erikoismuotoiltu harjasosa.

Erikoishammaslääkärin konsultaatio Helsingissä ja Vantaalla

Konsultaatiokäynti kestää noin 15 minuuttia, jonka aikana saat vastauksia kysymyksiisi sekä alustavan kustannusarvion.

Konsultaatiokäynti ei sido mihinkään. Saat tutustua paikkaan ja henkilökuntaan rauhassa. Päätöksesi hoidosta voit tehdä silloin olet siihen valmis, vaikka ensi vuonna.