Ientulehduksen muodostuminen ja hoito

Ientulehduksen oireet ovat ikenien punoitus ja turvotus, ienverenvuoto ja usein myös pahanhajuinen hengitys. Ientulehdusta hoidetaan huolehtimalla suuhygieniasta ja poistamalla mahdollinen hammaskivi.

Mikä on ientulehdus?

Ientulehdus on yleisin hampaiden kiinnityskudossairaus, josta kärsii maailmanlaajuisesti jopa 90% ihmisistä. Suomen aikuisväestöstä kolmella neljästä on ientulehdusta.

Ientulehdus ei yleensä aiheuta kipua, mutta ikenet voivat olla kosketusarat hampaita harjattaessa.

Ientulehduksen oireet ovat mm. ikenien turvotus, punoitus ja verenvuoto. Ientulehdus aiheutuu bakteereista.
Ientulehduksen yleisimmät oireet ovat ikenien punoitus ja turvotus sekä ienverenvuoto hampaita harjattaessa. Myös pahanhajuinen hengitys on yleistä.

Ientulehdusta aiheuttavat hampaiden pinnoille kertyneet bakteerit, plakki ja hammaskivi. Ientulehduksen voimakkuuteen vaikuttavat muun muassa perinnölliset tekijät, yleisterveys, ravitsemus ja mahdolliset lääkkeet. Raskauden aikana riski ientulehdukselle on tavanomaista suurempi.

Ientulehdus syntyy hampaiden pinnoille kertyneen bakteeripeitteen, plakin, aiheuttaessa ärsytystä ikeniin. Ientulehdus on ikenen reaktio ja puolustuskeino plakin ja hammaskiven sisältämiä bakteereita vastaan. Ientulehduksen seurauksena ikenien verisuonitus ja verenkierto sekä puolustussolujen määrä lisääntyvät.

Hammaskivi aiheuttaa mm. ientulehdusta ja pahanhajuista hengitystä. Ientulehduksen hoitona on hammaskiven poisto.
Hampaan pintaan kertyvä bakteeripeite ärsyttää ientä ja aiheuttaa ikenien punoituksen ja turvotuksen.

Ikenien tulehtumista voi esiintyä jo muutamassa päivässä, mikäli hampaita ei puhdisteta. Hampaiden pinnoille kertynyt bakteeripeite kalkkeutuu syljen vaikutuksesta hammaskiveksi, joka toimii erinomaisena tarttuma-alustana uusille bakteereille.

Hoitamaton tulehdustila altistaa parodontiitin kehittymiselle. Parodontiitti tuhoaa hampaan kiinnityskudoksia ja voi pitkälle edetessään johtaa hampaiden menettämiseen.

Ientulehduksen kotihoito

Plakin ja hammaskiven aiheuttama ientulehdus paranee, kun hampaiden pinnalla oleva bakteeripeite poistetaan.

Hampaita tulee harjata järjestelmällisesti kahden minuutin ajan fluorihammastahnalla. Ensiksi voi harjata esimerkiksi ylähampaiden ulkopinnat, sitten sisäpinnat ja lopuksi purupinnat. Sitten voi toistaa saman alahampaille.

Alla olevalla videolla on näytetty hyvä tekniikka hampaiden harjaukseen tavallisella käsihammasharjalla.


Hampaissa on viisi pintaa, joista hammasharjalla voidaan puhdistaa vain kolme. Hammasväleissä sijaitsevat kaksi pintaa tulee puhdistaa hammaslangalla, hammastikulla tai hammasväliharjalla.


Myös suuveden ja ksylitolituotteiden käyttö ovat tehokkaita keinoja ennaltaehkäistä ientulehduksen muodostumista. Hammaskiven muodostumista estävän hammastahnan käytöstä voi olla apua.

Terveellinen ruokavalio mukaan lukien sokeripitoisten ruokien ja juomien välttäminen hillitsevät suun bakteereiden kasvua ja ehkäisevät siten ientulehduksen muodostumista.

Ientulehduksen hoito hammashoitolassa

Ientulehduksen hoidolla pyritään poistamaan hampaiden pinnoilla kasvava bakteeripeite. Plakki ja hammaskivi voidaan poistaa ultraäänilaitteella, käsi-instrumenteilla sekä jauhepuhdistuksella.

Kun ientulehdusta aiheuttava plakki ja hammaskivi on poistettu, on erityisen tärkeää huolehtia hyvästä suuhygieniasta ja puhdistaa hampaat päivittäin kahdesti päivässä fluorihammastahnalla mukaan lukien hammasvälit.

 



Ientulehduksen hoidon tukena voidaan käyttää hammaskiven muodostumista estäviä suunhoitotuotteita kuten hammastahnaa ja suuvettä.

Riskitekijät

Suuhygienia ja ruokavalio

Tärkein ientulehduksen riskitekijä on huono suuhygienia. Mikäli hampaiden pinnoille kertyvät bakteerit puhdistetaan riittävän tehokkaasti päivittäin, ientulehdusta ei pääse muodostumaan. Tämä vaatii oikeaoppista hampaiden harjausta kahdesti päivässä, fluorihammastahnan käyttöä sekä hammasvälien puhdistamista kerran päivässä.

Suuhygienian lisäksi ruokavalio vaikuttaa ientulehduksen muodostumiseen. Runsaasti sokereita sisältävä ruokavalio lisää bakteereiden määrää suussa, mikä altistaa ientulehduksen muodostumiselle. Myös aliravitsemus ja etenkin C-vitamiinin puutos (keripukki) voivat aiheuttaa monenlaisia ienongelmia. Monipuolinen, runsaasti kasviksia ja kuituja sisältävä terveellinen ruokavalio edistää myös suun terveyttä.

Hammaskivi on kalkkeutunutta bakteerimassaa, joka aiheuttaa ientulehdusta. Hammaskiven poisto
Hammaskivi aiheuttaa ientulehdusta. Sitä kertyy erityisen helposti alaetuhampaiden sisäpinnoille.

Perimä, raskaus ja lääkkeet

Perintötekijät vaikuttavat ientulehduksen voimakkuuteen. Toisilla ikenien punoitus, turvotus ja verenvuoto voivat olla hyvinkin voimakkaita jo pienestä määrästä bakteereita. Toisilla sama määrä bakteereita ei välttämättä aiheuta juuri lainkaan ientulehduksen oireita. Tämä johtuu muun muassa puolustussolujen yksilöllisestä reagointiherkkyydestä hampaiden pinnoilla eläviä bakteereita vastaan.

Raskauden aikainen hormonitoiminta aiheuttaa muutoksia verisuoniin sekä kehon puolustuskykyyn. Raskauden aikana ientulehduksen riski onkin hieman tavanomaista suurempi.

Monet verenpainelääkkeet, etenkin kalsiumkanavan salpaajat ja ACE-estäjät, voivat aiheuttaa ientulehdusta muistuttavaa ikenien liikakasvua.

Muut syyt

Ientulehdukselle voivat altistaa myös kuiva suu sekä bakteereita keräävät hammasproteesit ja paikat. Myös oikomishoito kiinteillä oikomiskojeilla lisää ientulehduksen riskiä, koska oikomiskojeet keräävät helposti bakteereita ja niitä voi olla hankala puhdistaa.

Alentunut kehon puolustuskyky esimerkiksi diabeteksesta sekä ikääntymisestä johtuen lisäävät riskiä ientulehdukselle.

Tupakoitsijalla ientulehduksen oireet eivät ole aina selvä
Tupakoitsijoilla ientulehduksen merkit voivat olla vähäiset, vaikka bakteereita olisi hampaiden pinnalla hyvinkin paljon.

Ientulehduksesta kärsivän tupakoitsijan ikenet eivät punoita ja turpoa yhtä paljoa kuin tupakoitsemattomalla, sillä nikotiini supistaa verisuonia. Tupakoitsijan voikin olla vaikeaa havaita ientulehdusta itse.

Tupakointi heikentää suun limakalvojen ja ikenien kuntoa ja lisää riskiä muun muassa parodontiitin kehittymiselle.

Kirjallisuus