Ihmisen alaleuka on U-kirjaimen muotoinen luinen rakenne, joka muodostaa kasvojen alaosan. Alaleualla ei ole luista kiinnitystä kalloon, vaan se kiinnittyy kalloon lihasten, ligamenttien ja pehmytkudosten avulla.
Leukanivelet sijaitsevat korvien etupuolella. Kaikki alaleuan liikkeet perustuvat kallon ja alaleuan liitoskohdassa, leukanivelessä, tapahtuviin liikkeisiin.
Leukanivel on sekä sarana- että liukunivel. Suuta avattaessa suun avausliike alkaa sarananivelelle (esim. polvi) tyypillisellä kiertoliikkeellä. Kun suuta avataan suuremmalle, liike jatkuu liukuliikkeellä.
Kaksiosainen suun avausliike
- Kiertoliike: leukanivel kiertyy kallon nivelpintaa vasten, jolloin leuan kärki liikkuu alaspäin
- Liukuliike: alaleuka liukuu kallon nivelkuopasta eteen ja alaspäin
Liukuliikkeen ansiosta suu avautuu etuhampaiden kärjistä mitattuna noin 40–60 mm, joillain henkilöillä jopa yli 70 mm.
Leukanivelen luisten rakenteiden välissä on sidekudoksesta muodostunut välilevy, jonka tehtävänä on toimia suojana leukanivelen luisten rakenteiden – alaleuan nivelpään ja kallon – välissä. Välilevyn tehtävänä on pehmentää luisten pintojen liikkeitä sekä vähentää leukanivelen hankaavia voimia.
Leukanivelen naksuminen on melko yleinen ongelma, joka voi ilmetä suuta avattaessa tai suljettaessa. Yleisin syy on leukanivelen välilevyn palautuva sijoiltaanmeno (resiprokaali diskusdislokaatio).
Alaleuan nivelpään ja kallon välissä olevan välilevyn kiinnikkeet voivat rasituksesta tai rakenteellisista syistä johtuen venyä ja heikentyä. Leukanivelen välilevy voi mennä sijoiltaan, ja yleensä välilevy luiskahtaa nivelen etupuolelle.
Välilevy voi kuitenkin palautua oikealle paikalle nivelen ja kallon väliin suuta avattaessa. Tällöin puhutaan välilevyn palautuvasta sijoiltaanmenosta; välilevy on pois sijoiltaan suu kiinni -asennossa ja suuta avattaessa välilevy menee paikoilleen.
Kun suuta avataan ja välilevy menee paikoilleen, saattaa nivelessä tuntua lonksumista ja toisinaan naksahdus. Naksahdusta ei välttämättä tule aina suuta avattaessa ja se voi vaihdella jopa päivittäin. Leukanivel voi naksahtaa myös suuta kiinni laitettaessa, jolloin välilevy luiskahtaa nivelen etupuolelle.
Harvinaisempia syitä leukanivelen naksahdukselle ovat leukanivelen kiinnikkeiden, ligamenttien, venymät. Nivelen karheiden pintojen liukuminen toisiaan vasten (leukanivelen kuluma, osteoartroosi) voi myös aiheuttaa naksahduksen.
Leukanivel on nesteen täyttämä synoviaalinivel, joka voi naksua myös niin sanotun kavitaatioilmiön seurauksena, samoin kuin sormet niitä venytettäessä. Nestekavitaatio johtuu siitä, että niveleen tulee esimerkiksi suuta avattaessa venymää ja alipainetta, joka aiheuttaa nivelnesteeseen kaasukuplan. Kun kupla romahtaa, kuuluu naksahdus.
Yleisin syy leukanivelen rahinalle on leukanivelen nivelrikko, osteoartroosi. Osteoartroosia edeltää usein leukanivelen välilevyn sijoiltaanmeno.
Jos leukanivelen välilevy on mennyt sijoiltaan, alaleuan ja kallon rustoiset nivelpäät pääset hankaamaan toisiaan vasten. Etenkin hampaiden narskuttelu eli bruksaus voi aiheuttaa leukanivelten rasitusta ja ajan myötä rustoiset nivelpäät voivat kulua.
Lopulta nivelen leukanivelen luiset rakenteet pääsevät hankaamaan toisiaan vasten, mikä voi aiheuttaa rahinaa suuta avattaessa ja suljettaessa.
Osteoartroosin lisäksi rahinaa voi aiheuttaa leukanivelen nivelnesteen puute.
Suun avautuminen voi olla rajoittunutta, mikäli leukanivelen välilevy on mennyt sijoiltaan. Useimmiten välilevy luiskahtaa nivelen etupuolelle. Mikäli välilevy ei suuta avattaessa palaudu paikoilleen (palautumaton diskusdislokaatio), jää välilevy nivelen etupinnalle rajoittamaan nivelen liikettä. Tällöin suu ei avaudu normaalisti.
Leukanivelen välilevyt menevät harvoin yhtä aikaa pois paikoiltaan. Mikäli esimerkiksi oikean leukanivelen välilevy on pois paikoiltaan, oikea nivel ei avaudu normaalisti ja alaleuka kiertyy suuta avattaessa oikealle puolelle.
Leukanivelen nivelpinnoissa on paljon kipua aistivia hermoja, jotka reagoivat herkästi nivelen liikakuormitukseen ja vaurioihin.
Yleisin syy leukanivelen kivulle on leukanivelen osteoartriitti. Osteoartriitilla tarkoitetaan leukanivelen tulehduksellista tilaa, joka voi aiheuttaa leukanivelen nivelruston ja ruston alla olevan luun eroosiota eli kulumaa.
Osteoartriitti eli leukanivelen tulehdus voi johtua niveleen kohdistuneesta traumasta kuten alaleuan iskusta tai nivelen liikarasituksesta kuten hampaiden narskuttelusta.
Leukanivel kestää hyvin normaalia toimintaa, kuten syömistä ja puhumista. Lisärasitusta voivat aiheuttaa erityisesti bruksaus eli hampaiden narskuttelu, haitalliset tavat ja tottumukset kuten pitkäaikainen purukumin jauhaminen sekä erilaiset purentavirheet.
Leukanivelen liikarasitus voi aiheuttaa vaurioita leukanivelen välilevyyn, välilevyyn kiinnittyneisiin tukisäikeisiin että leukanivelen rustoisiin nivelpintoihin.
Pään ja leukojen alueiden traumat voivat vaurioittaa myös leukaniveliä. Etenkin monissa urheilulajeissa (esim. kamppailu- ja joukkuelajit) alaleukaan kohdistuvat iskut ovat yleisiä.
Alaleukaan tai suoraan leukaniveleen kohdistuneet iskut voivat aiheuttaa alaleuan nivelpään murtumia sekä välilevyn vaurioita, jotka voivat vaatia alaleuan käyttörajoituksia ja jopa alaleuan kirurgisia toimenpiteitä.
Leukanivelvauriota epäiltäessä tulisi aina hakeutua hammaslääkärin tutkimuksiin. Leukanivelten traumaa epäiltäessä tutkimuksia täydennetään usein röntgen- ja magneettikuvilla.
Nivelreuma on yleinen nivelten sairaus, joka alkaa yleensä pienistä nivelistä kuten sormista tai jalkaterän pikkunivelistä. Nivelreuma voi edetä myös leukaniveleen aiheuttaen leukanivelkipua sekä suun avausrajoitusta etenkin aamuisin. Etenkin tupakoinnin on todettu lisäävän nivelreuman riskiä.
Naissukupuolihormoni, estrogeeni, saattaa lisätä riskiä leukanivelen toimintahäiriöihin ja kiputiloihin. Estrogeeni-hormonin on todettu voivan aiheuttaa leukanivelen yliliikkuvuutta sekä muutoksia nivelen sidekudoskoostumukseen.
Leukanivelten toiminnasta ja alaleuan liikkeistä voidaan tehdä kliininen tutkimus.
Leukanivelen toiminnan tutkimuksessa selvitetään
- suun avaus- ja sivuliikkeiden laajuudet
- liittyykö suun avausliikkeeseen kipua, lonksumista, leuan lukkiutumista tai leukanivelääniä
- tuntuuko puremalihaksissa arkuutta?
Leukaniveliä tutkittaessa katsotaan yleensä myös purenta sekä selvitetään yleissairaudet ja lääkitykset.
Hammaslääkärin suorittaman leukanivelten tutkimuksen lisäksi röntgen- ja magneettikuvilla saadaan lisätietoa leukanivelen mahdollisista muutoksista.
Leukanivelen kulumaa kuten osteoartroosia epäiltäessä leukanivelistä otetaan yleensä joko panoraamatomografia- tai kartiokeilatietokonetomografia-kuva. Etenkin kartiokeilatietokonetomografia-kuva auttaa leukanivelen luurakenteiden muutosten tutkimisessa.
Leukanivelen välilevyn ongelmia voidaan selvittää tarkimmin magneettikuvan avulla. Magneettikuvien ottamista rajoittaa kuitenkin kuvauksen hinta.
Artroskopiaa eli nivelen tähystystä voidaan käyttää silloin, kun muilla tutkimusmenetelmillä ei ole päästy riittävän tarkkaan diagnoosiin. Leukanivelen tähystyksessä leukanivel puudutetaan, nivelen alueelle tehdään pieni viilto ja niveleen viedään pieni kamera. Kameran avulla nähdään nivelen rakenteet ja mahdolliset ongelmien aiheuttajat.
Nivelen tähystyksen yhteydessä voidaan tehdään tarvittaessa nivelen hoitotoimenpiteitä.
Leukanivelten toimintaa ja alaleuan liikkeitä voidaan tutkia myös sonografialla sekä alaleuan liikkeitä mittaavilla laitteilla.
Sonografi mittaa mahdollisia leukanivelen ääniä ja esittää äänet graafisesti. Sonografilla voidaan tutkia esimerkiksi leukanivelten rahinaa ja naksahduksia.
Sonografin käyttöä rajoittavat monet tekijät. Esimerkiksi leukanivelen naksahdus kertoo usein välilevyn palautuvasta sijoiltaanmenosta, mutta naksahdus voi liittyä myös leukanivelen luisten rakenteiden epämuodostumiin, ligamenttien venymisiin tai nestekavitaatioon. Myös erilaiset häiriötekijät kuten taustamelu voivat häiritä sonografin toimintaa.
Leukaniveläänet eivät siis välttämättä kerro leukanivelen sairaudesta, mutta eivät myöskään poissulje niitä.
Alaleuan liikkeitä voidaan mitata erilaisilla liikeantureilla ja saada siten tietoa leukanivelten ja puremalihasten toiminnasta. Oletuksena liikeantureiden käytölle on, että leukanivel- tai puremalihasoireista kärsivällä henkilöllä leuan liikkeet ovat normaalia hitaammat, suppeammat tai liikeradat ovat muuten häiriintyneet.
Tätä ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan. Erot alaleuan liikkeissä leukanivel- ja puremalihasongelmista kärsivien sekä terveiden henkilöiden välillä ovat pienempiä kuin mitä yksilölliset erot alaleuan liikkeissä ylipäänsä.
Leukanivelsairauksien hoidossa pyritään vähentämään kipua sekä mahdollisuuksien mukaan palauttamaan nivelten normaali toiminta. Hoitomuotoja voivat olla erilaiset fysioterapeuttiset hoidot kuten alaleuan liikeharjoitukset, lämpö- ja kylmähoidot, akupunktio sekä kipulääkitys.
Lisätietoa fysioterapiasta ja muista hoitomenetelmistä löydät Purentafysiologinen hoito -artikkelistamme.
Leukanivelkipujen hoitoon voidaan tarpeen mukaan käyttää myös erilaisia purentakiskoja. Mikäli nivelkipuun liittyy voimakasta hampaiden yhteen puremista ja narskuttelua, voi puremalihasten botuliinipistoksista (botox) olla hyötyä.
Leukaniveloireiden yleisin hoitokeino on purentakisko. Purentakisko valmistetaan yksilöllisten muottien (hampaiden 3D skannaus) mukaan hammaslaboratoriossa. Purentakiskon hinta vastaanotollani on 595 euroa sisältäen purentakiskon valmistuksen, hammaslaboratoriomaksun ja kiskon käytön opetuksen.
Puremalihasten botuliinipistokset maksavat 399 euroa + poliklinikkamaksu. Hinta sisältää lääkeaineen (Dysport tai Botox) sekä pistokset masseter- ja temporalis-lihaksiin.
Purentafysiologisella tutkimuksella tarkoitetaan puremalihas- ja leukanivelongelmien diagnosointia.
Purentafysiologisiin ongelmiin kuuluu esimerkiksi leukanivelten naksuminen, suun avausongelmat, hampaiden narskuttelu ja puremalihaskivut.
Purentafysiologisen hoidon hinta-arvion saat konsultaatiokäynnin yhteydessä.
Purentafysiologinen konsultaatio kestää noin 30 minuuttia. Konsultaatio maksaa 198 euroa, ja hintaan sisältyy:
Schiffman E, Ohrbach R, Truelove E et al. Diagnostic Criteria for Temporomandibular Disorders (DC/TMD) for Clinical and Research Applications: recommendations of the International RDC/TMD Consortium Network* and Orofacial Pain Special Interest Group†. J Oral Facial Pain Headache 2014;28:6-27.
Laskin DM et al. Temporomandibular Disorders: An Evidence-Based Approach to Diagnosis and Treatment. Quintessence Publishing 2006.
Okeson JP. Management of Temporomandibular Disorders and Occlusion. Chapters 7-10, 13. 7th Edition. Elsevier Mosby 2013.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD). Käypä hoito -suositus 2013.