Vauvan hampaiden puhkeaminen alkaa noin puolivuotiaana, kun ensimmäisten alaetuhampaiden kärjet kurkistavat ikenien alta. Parin kuukauden kuluttua vauvan ensimmäiset yläetuhampaat puhkeavat, ja kahteen ikävuoteen mennessä lähes kaikki maitohampaat ovat puhjenneet.
Muutaman vuoden tauon jälkeen alkaa uusi kierros, kun noin 6-vuotiaana ensimmäisenä puhjenneet maitohampaat vaihtuvat pysyviksi hampaiksi.
Tyypilliset hampaiden puhkeamisen oireet ovat muun muassa ikenien kutiamisesta johtuva vauvan lisääntynyt pureskelun tarve sekä lisääntynyt syljeneritys. Hampaiden puhkeaminen voi aiheuttaa lapsessa ärtyneisyyttä.
Hampaiston kehityksen ensimmäiset vaiheet alkavat 5–6 viikon ikäisellä sikiöllä (raskausviikot 7–8), kun sikiön suun alueen solut alkavat erilaistumaan ja ryhmittymään tiiviiksi ryppäiksi omille paikoilleen; toiset solut valmistautuvat muodostamaan hampaan kiillettä ja toiset hammasluuta.
Maitohampaiden kiilteen ja hammasluun muodostuminen alkavat sikiön ollessa 3–4 kuukauden ikäinen (raskausviikot 13–17). Vastasyntyneellä lapsella maitohampaiden kruunut ovat jo lähes täysin kehittyneet, ja pysyvistä hampaista ensimmäiset poskihampaat ovat alkaneet kehittyä.
Hampaiston kehitys voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen, jotka käydään lyhyesti läpi alla:
- maitohammasvaihe
- ensimmäinen vaihduntavaihe
- toinen vaihduntavaihe
- pysyvän hampaiston vaihe.
Maitohammasvaihe kestää noin puolivuotiaasta kuuteen ikävuoteen asti. Ihmisellä on 20 maitohammasta, joista ensimmäisenä puhkeavat keskimmäiset alaetuhampaat 4–11 kuukauden iässä. Seuraavana puhkeavat yläetuhampaat ja toiset alaetuhampaat noin reilun puolen vuoden iässä. Kaikki maitohampaat ovat puhjenneet noin kolmen vuoden ikään mennessä.
Hampaiden puhkeamisajat voivat vaihdella keskiarvoisista puhkeamisajoista hyvinkin paljon. Hampaiden kehityksen häiriötä voidaan epäillä, mikäli ensimmäiset maitohampaat eivät ole puhjenneet 13 kuukauden ikään mennessä tai mikäli kaikki maitohampaat eivät ole puhjenneet kolmeen ikävuoteen mennessä.
Maitohampaita voi puhjeta myös normaalista poikkeava määrä. Yleisempää on kuitenkin hampaiden puuttuminen. Yksi tai useampi maitohammas puuttuukin noin 1%:lla lapsista, yleensä ylä- tai alaetuhammas.
Ensimmäisenä puhjenneet maitohampaat vaihtuvat pysyviksi hampaiksi noin 5-7 vuoden iässä. Yleensä ensimmäisenä vaihtuvat keskimmäiset alaetuhampaat. Samaan aikaan puhkeavat ensimmäiset poskihampaat viimeisten maitohampaiden taakse. Noin 8-vuotiaana puhkeavat viimeiset etuhampaat, yläleuan kakkoshampaat. Tätä hampaiston vaihduntavaihetta kutsutaan ensimmäiseksi vaihduntavaiheeksi.
Hampaiston toinen vaihduntavaihe alkaa noin 10-vuotiaana, kun maitokulmahampaat ja maitoposkihampaat vaihtuvat pysyviksi hampaiksi. Noin 12-vuotiaana puhkeaa toiset pysyvät poskihampaat. Kolmannet poskihampaat eli viisaudenhampaat puhkeavat yleensä noin 16–25 vuoden iässä.
Viimeisten viisaudenhampaiden puhjettua hampaisto on kehittynyt valmiiksi. Puhjettuaan hampaat muodostavat ylä- ja alahammaskaaren.
Hampaiden puhkeaminen ja kehitys ovat vahvasti perinnöllistä, ja hampaiden puhkeaminen ja kehitys voivat häiriintyä helposti. Pysyvien hampaiden puuttuminen onkin melko yleistä. Mikäli viisaudenhampaita ei lasketa mukaan, keskimäärin noin 3–8 %:lla aikuisista puuttuu yksi tai useampi pysyvä hammas.
Viisaudenhampaiden puuttuminen on vielä huomattavasti yleisempää: noin viidennekseltä puuttuu yksi tai useampi viisaudenhammas. Ylimääräisiä pysyviä hampaita on noin 1–3 %:lla aikuisista. Hammaspuutokset ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä.
De Coster PJ, Marks LA, Martens LC et al. Dental agenesis: genetic and clinical perspectives. J Oral Pathol Med 2009;38:1-17.
Klein OD, Oberoi S, Huysseune A et al. Developmental disorders of the dentition: An update. Am J Med Genet C Semin Med Genet 2013;163:318-332.
Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y et al. Therapia Odontologica - Hammaslääketieteen käsikirja, 2. uudistettu laitos, Academica-Kustannus Oy. Hollola 2008. Luku 16: Pedodontia.
Nunn JH, Carter NE, Gillgrass TJ. The interdisciplinary management of hypodontia: background and role of paediatric dentistry. Br Dent J 2003;194:245-251.
Polder BJ, Van't Hof MA, Van der Linden FP et al. A meta-analysis of the prevalence of dental agenesis of permanent teeth. Community Dent Oral Epidemiol 2004;32:217-226.