Sylkeä erittyy noin 0,5–1,5 litraa vuorokaudessa. Suu alkaa tuntua kuivalta, kun syljeneritys laskee noin puoleen normaalista.
Kuivan suun oireita
- tahmea tunne suussa
- hengitys haisee
- kieli liimautuu suulakeen
- suun limakalvot ja kieli tuntuvat kuivilta
- puhuminen, syöminen ja nieleminen tuntuvat vaikealta
- suussa tuntuu metallinmakua.
Suun kuivuminen eli kserostomia lisää hampaiden reikiintymisriskiä ja hammaseroosiota. Hampaiden eroosio tarkoittaa hampaiden liukenemista happojen vaikutuksesta.
Ilman syljen suojaava vaikutusta suun limakalvot ovat alttiita tulehduksille ja sairauksille kuten sieni-infektioille. Limakalvot voivat mennä rikki ja vuotaa verta jo kevyestä kosketuksesta.
Sylki on valtaosin vettä, joka sisältää muun muassa fluoria, kalsiumia, bikarbonaattia, fosfaatteja, proteiineja ja rasvoja.
Lisäksi sylkeen on sekoittunut ientaskunestettä, suun mikrobeja ja limakalvon soluja sekä ravinnon ainesosia. Näiden ainesosien takia sylki on sameaa.
Sylki verhoaa kaikkia suun sisäpuolella olevia pintoja kuten hampaita, suun limakalvoja, kieltä ja huulten sisäpintoja.
Yli 90 % syljestä erittyy suurista sylkirauhasista, joita on kolme paria. Korvan edessä sijaitsevat korvasylkirauhaset ja suun pohjassa leuanalus- ja kielenalussylkirauhaset. Lisäksi pieniä sylkirauhasia on kaikkialla suun limakalvoilla, eniten suulaessa ja alahuulen sisäpinnoilla.
Korvasylkirauhasten tiehyet avautuvat poskien limakalvoille, ensimmäisen poskihampaan kohdalle. Kielen- ja leuanalussylkirauhasten tiehyet avautuvat suunpohjaan, kielen eteen.
Sylkirauhastiehyeiden sijainnit selittävät seikan, miksi monelle muodostuu hammaskiveä helpoiten ensimmäisten poskihampaiden ulkopinnoille ja alaetuhampaiden sisäpinnoille.
Syljen eritystä säätelee keskushermosto. Syljen eritykseen vaikuttavat muun muassa pureskelu, emotionaaliset tekijät sekä makuaistit. Esimerkiksi kovan ruoan pureskelu ja herkullisen ruoan ajattelu lisäävät syljeneritystä. Stressi ja voimakas fyysinen rasitus voivat puolestaan vähentää syljeneritystä.
Korvasylkirauhaset erittävät sylkeä etenkin ruokaa pureskeltaessa. Näin aktivoitu syljen laatu on hyvin vesimäinen ja se huuhtoo suusta ruoantähteitä sekä mikrobeja.
Kielen- ja leuanalussylkirauhaset sekä kaikkialla suun limakalvoilla olevat pienet sylkirauhaset tuottavat sylkeä koko ajan. Se on koostumukselta paksumpaa ja liukkaampi ja sen tehtävänä on voidella sekä kosteuttaa suun limakalvoja.
Syljen yksi tärkeä tehtävä on nostaa ruokailun jälkeen suun pH (happamuustaso) neutraalille tasolle ja korjata happojen vaurioittamaa hammaskiillettä (hampaan kova pintakerros).
Suun pH laskee ruokailun yhteydessä, kun suun bakteerit tuottavat ravinnon hiilihydraateista happoja. Kun suun pH on noussut takaisin neutraalille tasolle, syljestä saostuu hammaskiilteeseen fluoria, kalsiumia ja fosfaatteja, korjaten näin pieniä kiillevaurioita.
Syljessä on ruoansulatukseen tarvittavia entsyymejä kuten amylaasia, joka pilkkoo hiilihydraatteja. Sylki auttaa myös pureskelussa, helpottaa ruoan nielemistä ja neutraloi hapanta mahansisältöä.
Vähäinen syljeneritys ei huuhtele eikä kostuta suuta öisin. Siksi hampaat tulisi harjata ennen nukkumaanmenoa ja nukkumaan tulisi mennä puhtain hampain, jotta hammas- ja iensairaudet eivät pääsisi etenemään yön aikana.
Suun ja hampaiden terveyden kannalta normaali syljeneritys on tärkeää. Mikäli kärsit kuivasta suusta, alentuneen syljenerityksen syyt tulisi tutkia ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Syljeneritystä voidaan mitata muun muassa hammaslääkärin tai suuhygienistin vastaanotolla.
Sylkeä erittyy normaalisti noin 0,5–1,5 litraa vuorokaudessa. Levossa sylkeä erittyy noin 0,3–0,4 millilitraa minuutissa. Suu alkaa tuntua kuivalta, mikäli syljeneritys on alle 0,1 ml / minuutti.
Leposyljen lisäksi voidaan mitata stimuloitua syljeneritystä, jolla voidaan testata suurten sylkirauhasten toimintaa. Syljeneritystä stimuloida pureskelemalla parafiinipalaa, mikä nostaa syljenerityksen normaalisti noin viisinkertaiseksi.
Keskeistä kserostomian eli kuivan suun hoidossa on huolehtia hyvästä nestetasapainosta. Vettä tulisi juoda fyysisestä rasituksesta riippuen noin 1–3 litraa vuorokaudessa.
Noin puoli litraa nesteen tarpeesta saadaan ruoasta, mutta loput on saatava juomalla. Kelpo tapa varmistaa riittävä nesteensaanti on mitata päivän vesiannos valmiiksi pulloon tai kannuun.
Paras janojuoma on vesi. Mehussa, myös tuoremehussa, on paljon sokeria, joten suun ollessaan kuiva hampaiden reikiintymisriski lisääntyy entisestään.
Kahvi poistaa nestettä elimistöstä. Siksi kahvin kanssa on hyvä juoda aina lasillinen vettä.
Alkoholin käyttö tulisi olla korkeintaan kohtuullista, koska alkoholi kuivattaa myös suuta.
Riittävän nestetasapainon lisäksi syljen eritykseen voidaan vaikuttaa nauttimalla pureskelua vaativia ruoka-aineita. Tumman leivän, kasvisten, vihannesten, marjojen ja hedelmien pureskeleminen lisää syljeneritystä.
Mikäli ruoan nieleminen on kuivan suun vuoksi vaikeaa, ruokaan voi lisätä hieman ruokaöljyllä, mikä helpottaa nielemistä.
Pureskelee ksylitolipurukumia 3–5 minuuttia kerrallaan tai imeskelee kaksi ksylitolipastillia jokaisen aterian jälkeen.
Kuiva suu voi aiheuttaa hampaiden eroosiota ja reikiintymistä, pahanhajuista hengitystä ja suun limakalvojen tulehdusta.
Hampaat tulee harjata 2 kertaa päivässä fluorihammastahnalla. Apteekeista saa tarvittaessa kuivalle suulle tarkoitettuja erikoishammastahnoja.
Hampaiden harjauksen lisäksi hammasvälit tulee puhdistaa hammaslangalla, hammastikulla tai hammasväliharjalla. Sopivan välineen valintaan vaikuttavat käyttäjän hammasvälien koko, mahdolliset hammassillat tai -implantit ja käsien motoriikka.
Kuivasuisille suositellaan myös suuveden käyttöä. Suositeltavat suuvedet ovat fluoripitoisia ja alkoholittomia.
Säännöllinen hammastarkastuksissa ja käynti on erittäin tärkeä osa hoitoa.
Kuivasuisten suunhoitotuotteet ovat maultaan mietoja ja teholtaan hoitavia. Tärkeät ainesosat ovat fluori ja ksylitoli, koska vähäinen syljeneritys lisää hampaiden reikiintymisriskiä (karies). Apteekeista on saatavilla kokonaisia tuotesarjoja kuivasta suusta kärsiville.
Kuivan suun hoitotuotteiden tarkoituksena on suojata ja kosteuttaa suun limakalvoja. Ne raikastavat hengitystä sekä helpottavat syömistä, nukkumista ja puhumista.
Kuivalle suulle tarkoitetuissa hammastahnoissa ei ole natriumlauryylisulfaattia, joka on hammastahnan vaahtoava ainesosa. Natriumlauryylisulfaatti voi ärsyttää kuivasuisten jo muutenkin herkkiä limakalvoja.
Kuivan suun hoitoa voidaan täydentää alkoholittomalla ja fluoripitoisella suuvedellä.
Hammastahnoihin ja suuvesiin on lisätty glyserolia sekä E- ja B5-vitamiineja lisäämään suun limakalvojen kosteutta, kimmoisuutta ja vastustuskykyä.
Kuivan suun oireiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn on saatavana suuta kosteuttavia geelejä (keinosylki). Geelit ovat pitkävaikutteisia ja sopivat erityisesti yökäyttöön. Ne sisältävät entsyymejä, jotka parantavat syljen luonnollista puolustuskykyä ja raikastavat suuta.
Myös suusuihkeet ja kuivan suun imeskelytabletit voivat helpottaa kuivan suun oireita. Suusuihkeet sitovat kosteutta suun ja nielun limakalvoilla ja raikastavat hengityksen. Suusuihkeet on makeutettu ksylitolilla.
Imeskelytabletit vahvistavat hammaskiillettä, katkaisevat happohyökkäyksen ja lisäävät syljeneritystä. Imeskelytabletit sisältävät ksylitolia, fluoria, kalsiumia ja fosfaatteja.
Kuivan suun oireita voi helpottaa myös ruokaöljyllä. Ota noin teelusikallinen ruokaöljyä (esim. rypsi- tai oliiviöljyä) ja levitä öljy kielellä tai purskuttelemalla koko suuhun. Ruokaöljy on käyttökelpoinen etenkin ennen nukkumaan menoa, koska sen vaikutusaika on vesiliukoisia suun kostutusaineita pidempi.
Ikääntyminen ei ole suun kuivumisen syy, vaikka ikäihmisillä onkin enemmän kuivan suun ongelmia. Kuivan suun ongelmat johtuvat usein siitä, että ikäihmiset käyttävät enemmän syljeneritystä vähentäviä lääkkeitä kuin nuoret. Erityisesti usean lääkkeen samanaikainen käyttö voi aiheuttaa syljenerityksen vähenemistä ja kuivan suun tunnetta.
Lääkkeistä sydän- ja verisuonisairauksien-, nesteenpoiston- ja psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa suun kuivumista.
Sairautta hoitavalta lääkäriltä voi kysellä vaihtoehtoista lääkettä suuta kuivattavalle lääkkeelle. Myös syljeneritystä lisääviä lääkkeitä on olemassa.
Riittävä veden juominen on tärkeää kuivan suun hoidossa, koska sylki on koostumukseltaan pääasiallisesti vettä. Nestettä on hyvä saada päivittäin 1-2 litraa.
Iäkkäät ihmiset välttelevät joskus veden juontia, koska kärsivät virtsankarkailusta. Riittävästä nesteen saannista on tästä huolimatta pidettävä huolta.
Syljeneritystä voidaan kiihdyttää myös pureskelua vaativalla ruualla. Esimerkiksi kokojyväleipä tai raakaraasteet ovat suositeltavia.
Ksylitolipurukumin ja -pastillien imeskely voivat lisätä syljeneritystä. Pastilleista vain täysksylitolituotteet ovat suulle ja hampaille hyväksi.
Suun kuivuminen on kolmanneksi yleisin lääkkeiden käytön haittavaikutus. Muut yleiset haittavaikutukset ovat väsymys ja pahoinvointi.
Varsinkin 3–4 lääkkeen samanaikainen käyttö voi vähentää syljeneritystä, vaikkei näistä yksittäinen lääke suun kuivuutta aiheuttaisikaan.
Lääkkeistä etenkin kipu-, sydän- ja verisuonitautien- sekä psyykenlääkkeiden haittavaikutuksena on suun kuivuminen. Myös lihasrelaksantit, allergia-, astma-, parkinson- ja nesteenpoistolääkkeet voivat vähentää syljeneritystä.
Lääkkeet voivat vaikuttaa myös syljen koostumukseen ja rakenteeseen.
Yleensä lääkkeet on hyvä niellä veden kerää, jotta lääkeaineet eivät jäisi pitkäksi aikaa suun limakalvoille. Esimerkiksi astmalääkkeiden käytön jälkeen on tärkeää huuhdella suu vedellä.
Sairautta hoitava lääkäri voi vaihtaa suun kuivuutta aiheuttavan lääkkeen tai määrätä syljeneritystä lisäävä lääkettä. Jos lääkkeen vaihto tai lääkehoito ei ole mahdollista, voi turvautua apteekista saataviin kuivan suun omahoitotuotteisiin.
Vaihdevuosilla eli menopaussilla tarkoitetaan naisten kuukautiskierron lopullista päättymistä. Se alkaa yleensä noin 45–55 ikävuoden välillä.
Menopaussi-iässä olevien naisten syljeneritys ja syljen puolustusmekanismit heikkenevät hormonaalisten muutoksien seurauksena.
Alentunut estrogeenipitoisuus voi aiheuttaa suun kuivuutta ja sen seurauksena hampaiden reikiintymistä sekä erilaisia suun limakalvovaivoja.
Suun polte eli burnin mouth -oireyhtymä on yksi tavallisimmista vaihdevuosi-ikäisten suuoireista. Oireina ovat kielen, huulien ja suun limakalvojen polttava tai kirvelevä kipu.
Kuivan suun oireita voi helpottaa juomalla 1–2 litraa vettä päivässä, käyttämällä ksylitolituotteita ja kuivalle suulle tarkoitettuja hoitotuotteita. Ennen nukkumaanmenoa suuta voi kosteuttaa ruokaöljyllä, mikä voi helpottaa yöaikaista kuivan suun tunnetta.
Joillakin naisilla estrogeenilääkitys voi lieventää vaihdevuosi-aikaisia suuoireita. Oireet helpottuvat yleensä vaihdevuosien loputtua.
Alkoholin suurkulutus vaikuttaa sylkirauhasten terveyteen ja sitä myöten syljen eritysnopeuteen ja koostumukseen.
Alkoholi ja tupakointi kuivattavat suun limakalvoja. Säännöllisesti käytettynä alkoholi voi vaurioittaa suun limakalvoja ja altistaa suusyövälle. Tupakointi yhdessä runsaan alkoholinkäytön kanssa lisää suusyövän riskiä yli 10-kertaiseksi ei-tupakoiviin ja korkeintaan kohtuudella alkoholia nauttiviin verrattuna.
Useat alkoholijuomat ovat happamia ja sisältävät sokeria, mikä voi aiheuttaa hampaiden reikiintymistä ja hammaseroosiota.
Myös nuuskassa on sokeria ja makuaineita. Nuuskaa käytäessä suun happamuustaso (pH) laskee, jolloin hampaiden reikiintymisriski kasvaa.
Osa nuuskan käyttäjistä syljeskelee suussa olevan pahan maun vuoksi, jolloin sylki ei pääse kosteuttamaan suuta ja huuhtelemaan hampaita. Tämä voi lisätä hampaiden reikiintymisriskiä ja suun limakalvon sairauksia.
Paras tapaa hoitaa suun terveyttä on lopettaa tupakointi ja nuuskan käyttö. Alkoholia on syytä käyttää korkeintaan kohtuudella.
Alkoholin käytön rajat
- miehet 21 annosta viikossa tai vähemmän
- naiset 10 annosta viikossa tai vähemmän
Yksi annos alkoholia on
- 1 pullo keskiolutta tai siideriä
- 1 lasillinen (12 cl) viiniä
- 1 viskipaukku (4 cl)
Diabetes on sisäeritysjärjestelmän toiminnan häiriö, joka hoitamattomana johtaa veren sokeripitoisuuden nousuun.
Tyypin 1 diabetes on autoimmuunitauti, jossa haiman insuliinia tuottavat solut ovat tuhoutuneet joko osittain tai kokonaan. Tyypin 2 diabeteksessa kehon kyky käyttää sokereita on heikentynyt esimerkiksi ylipainon, vähäisen liikunnan tai epäterveellisen ruokavalion vuoksi.
Diabetesta hoidetaan insuliinipistoksilla tai –tableteilla, liikunnalla ja ruokavaliolla.
Huono sokeritasapaino altistaa monen muun vaivan lisäksi myös suun kuivumiselle. Diabeetikon syljeneritys voi olla vähentynyt myös samanaikaisesti käytettyjen lääkkeiden yhteisvaikutuksen vuoksi.
Riittävä nesteen saanti, hyvä suuhygienia ja ksylitolituotteiden käyttö ovat tärkeitä etenkin diabeetikon suun omahoidossa.
Nivelreuma on autoimmuunitauti, jossa elimistön puolustus on kääntynyt tuhoisin tuloksin omia kudoksiaan vastaan.
Tulehdus leviää pitkin nivelruston ja luun pintaa. Nivelen rusto, luu ja nivelsiteet syöpyvät ja tuhoutuvat vähitellen. Oireina ovat nivelten kipu, turvotus, jäykkyys, punoitus ja kuumotus.
Nivelreumaa hoidetaan tavallisesti monen lääkkeen yhdistelmähoidolla. Usean lääkkeen käyttö samanaikaisesti voi aiheuttaa suun kuivumista ja sen seurauksena erilaisia suun limakalvovaivoja.
Nivelreuman hoitoon käytettävistä lääkkeistä erityisesti tulehduskipulääkkeet ja kultavalmisteet kuivattavat suuta.
Nivelreumaa sairastavalla on tärkeä pitää yllä hyvää suun terveyttä. Koska nivelreuma on hitaasti etenevä tulehdussairaus, tulehdukset suussa voivat pahentaa tautia ja päinvastoin.
Hammasharjan varteen on mahdollista hankkia paksu kahva, mikäli käsien motoriikka ei reuman vuoksi ole normaali. Käsihammasharjan sijaan sähköhammasharjan käyttöä tulisi harkita.
Pään- ja kaulan alueen syöpähoidot, sylkirauhasten leikkaukset ja hoidossa käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa suun kuivuutta.
Kun sylkirauhasia ei voida jättää sädehoitokentän ulkopuolelle, voi tuloksena olla niiden osittainen tai täydellinen tuhoutuminen.
Sylkirauhasten tuhoutumisen seurauksena voi olla vaikea puhua ja syödä. Suun limakalvoille voi tulla haavaumia, sieni-infektioita ja makuaisti voi heikentyä. Hampaiden kariesriski suurenee.
Kastikkeet, ruokaöljy ja juominen aterian yhteydessä estävät ruoan tarttumista suun limakalvoihin ja nieluun. Leivän sijaan puurot ja vellit ovat helpompia syötäviä. Kosteat laatikko- ja keittoruoat voivat olla sopivia kuivasta suusta kärsiville.
Riittävä nesteen saanti on tärkeä osa kuivan suun hoitoa. Syöpähoidossa olevalle suositellaan energia- ja proteiinipitoisia juomia ruokavaliossa, kuten maito- ja soijavalmisteet.
Hyvä suuhygienia voi suojata kuivasta suusta kärsivän hampaita reikiintymiseltä. Suun oireita voidaan lievittää suuta kosteuttavilla valmisteilla, ksylitolilla ja syljen eritystä lisäävillä lääkkeillä.
Sjögrenin oireyhtymä on autoimmuunitauti, jossa elimistö kehittää virheellisesti vasta-aineita limakalvojen kostutuksesta huolehtivia rauhasia vastaan ja tuhoa ne. Seurauksena on silmien, suun ja sukuelinten limakalvojen kuivuminen.
Sukupuolihormoneilla epäillään olevan osuutta tähän sairauteen, koska suurin osa sairastuneista on naisia.
Sairauden ensimmäisiä oireita ovat silmien kirvely ja roskan tunne silmissä. Muita oireita ovat nielemisvaikeudet, äänen käheytyminen, hampaiden reikiintyminen, ientulehdukset ja sylkirauhasten turpoaminen.
Ksylitolin käyttö voi lisätä syljeneritystä. Lisäksi kuivan suun hoitoon on saatavilla, yleensä apteekeista, kokonaisia tuotesarjoja. Jos omahoito ei riitä, hoitavalta lääkäriltä voi pyytää syljeneritystä lisääviä lääkkeitä.
Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, jossa aivojen mustatumakkeen solut tuhoutuvat. Seurauksena on dopamiinin (aivojen välittäjäaine) väheneminen. Oireina ovat liikkeiden hitaus, lepovapina, lihasjäykkyys sekä tasapainovaikeudet.
Parkinsonin tauti voi aiheuttaa suun kuivuutta, mutta myös runsas sylki voi olla ongelmana.
Suun kuivuutta voivat aiheuttaa Parkinson-lääkkeet sekä monesti hoidossa käytettävät verenpaine-, nesteenpoisto- ja masennuslääkkeet. Toisaalta lihastoiminnan häiriöt voivat vaikeuttaa nielemistä, jolloin sylkeä jää runsaasti suuhun. Tämä voi estää esimerkiksi hammasproteesien hyvän istuvuuden suuhun.
Suun kuivuutta voi helpottaa runsaalla veden juomisella ja ksylitolipurukumin tai –pastillien käytöllä. Suuta voi kostuttaa ruokaöljyllä tai apteekeista saatavilla kuivan suun tuotteilla.
Hammasharjan varteen voi hankkia paksun kahvan, jolloin harjausote on tukevampi lihasongelmista huolimatta.
Anoreksia on henkeä ja terveyttä uhkaava sairaus, jonka taustalla on psyykkinen häiriö. Sairastuneilla on häiriintynyt ruumiinkuva ja he näkevät itsensä lihavana alipainosta huolimatta.
Anoreksian oireita ovat muun muassa alipaino, yletön kiinnostus ruokaan, ärtyneisyys, kuukautisten poisjääminen, verenpaineen lasku, paleleminen ja untuvainen lanugo-karvoitus kasvoilla sekä keholla.
Bulimiasta kärsivä pyrkii hallitsemaan syömistä ja kehoa samalla tavalla kun anorektikot. Sairastunut voi menettää syömisen hallinnan ja ahmia kerrallaan isoja määriä ruokaa kunnes tulee paha olo.
Pahasta olostaan buliimikko pyrkii pääsemään eroon oksentamalla, ulostuslääkkeillä ja runsaalla liikunnalla. Sairastuneet voivat olla masentuneita ja heillä voi olla ruoansulatusongelmia sekä vatsakipuja.
Syömishäiriöstä kärsivällä syljeneritys vähenee aliravitsemuksen, oksentelun, stressin, nesteenpoisto- ja masennuslääkkeiden käytön seurauksena.
Hampaat kannata harjata 2 kertaa päivässä fluorihammastahnalla. Koska syömishäiriöistä kärsivillä on usein kuluneet hampaat (eroosio), on aamuharjaus hyvä tehdä ennen aamupalaa. Silloin fluorisuoja saadaan hampaisiin ennen happohyökkäystä.
Harjauksen jälkeen ylimääräinen hammastahna sylkäistään pois, eikä suuta huuhdella enää vedellä.
Syömishäiriöisille suositellaan ksylitolituotteiden käyttöä pitkittyneiden ja epäsäännöllisten ruokailuaikojen takia.
Furness S, Worthington HV, Bryan G et al. Interventions for the management of dry mouth: topical therapies. Cochrane Database Syst Rev 2011;12:CD008934.
Humphrey SP, Williamson RT. A review of saliva: normal composition, flow, and function. J Prosthet Dent 2001;85:162-169.
Löfgren CD, Wickström C, Sonesson M et al. A systematic review of methods to diagnose oral dryness and salivary gland function. BMC Oral Health 2012;12:29.
Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y et al. Therapia Odontologica - Hammaslääketieteen käsikirja, 2. uudistettu laitos, Academica-Kustannus Oy. Hollola 2008.
Orellana MF, Lagravère MO, Boychuk DG et al. Prevalence of xerostomia in population-based samples: a systematic review. J Public Health Dent 2006;66:152-158.